J. H. Erkko.
Koululinna.
Nyt kova kuulkaa sotakäsky ja selkään ottakaatte väsky ja linnaan astukaa! Se linna kylässä on tuolla mäen rintehellä, päivän puolla, hei, sinne astukaa!
Se Suomen kivist' on ja puista, isien töistä siunatuista se linna noussut on. Ei tykkien ja luodin kauhu sielt' uhkaa eikä ruudin sauhu, tok' on se pelvoton.
On linnan muoto kirkas, jalo, sen ikkunoista paistaa valo ja mieli lämpöinen. Sen linnan uljas komentantti on opettaja, ei kersantti, — on koulu linnanen.
Siis kova kuulkaa sotakäsky ja selkään ottakaatte väsky ja kaikki tarpehet: ne kynät, vihkot, muste, taulut ja kirjat sekä Suomen laulut ja olkaa urhoiset!
Ken kestää linnan harjoitukset, hän suuret voiman ilmaukset voi kerran osoittaa. Hän näyttää, ett' on suomalainen jokainen, vankka muuri vainen, jot' ei voi kukistaa.
Jokainen oppii aikanansa, ett' on myös luotu Suomen kansa aseeksi korkeimman. Ja kukin yksityinen meistä ei syntynyt lie turhan eistä, vaan syntyi valtahan:
Me itseämme vallitsemme edistykseen; mut orjaks' emme suo Suomen henkeä. On maassa paljon murtuvaista, mut mikä meiss' on suomalaista, on aina säilyvä.
Siis, kaunis koululinna, loista ja hengen velttoutta poista, vapaiksi meitä tee! Kun kukin meistä kohdastansa on vapaa, silloin koko kansa vapaana työskelee.