Ja ompa kuin kuva elon sais
ja mua hellästi katsahtais,
ja ompa kuin hänen katsannastaan
heloittais taivahan rauha vastaan.
Ja senhän vuoksi niin lämmin on
sen läheisyys kuin auringon.
Mut ken se ompi se armahainen?
Mun oma äitini on se vainen.
Paavo Cajander.
Suksimiesten laulu.
"Ylös, Suomen poijat nuoret, ulos sukset survaiskaa! Lumi peittää laaksot, vuoret, hyv' on meidän kiikuttaa! Jalka potkee, suksi notkee sujuileevi sukkelaan!"
Heräs tuuli tuntureilla, lehahtihe lentämään. — "Sukkelat on sukset meillä lähtään, veikot, kiistämään! Saishan koittaa kumpi voittaa, eikö tuulta saavuttais!"
Koti kontion on tuossa, siihen sukset kääntäkää! Havuin alla korpisuossa vanhus nukkuu röhöttää. — "Kuules ukko, oves lukko miehissä jo murretaan!"
Kohoaapi kämmenille metsän kuulu kuningas. — "Lähtään, otso, painisille, tässä löydät vertojasi" — Hammasluske, keihäsruske kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna; — keihäs sattui rintahan; — ukko nukkuu uupununna sikehintä untahan. — "Riemuellen, soitatellen viekää saalis kotihin!"
Vaan kun verivainolainen Suomellemme rynnättää, silloin saalis toisellainen, veikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, toinen raudan teräväisen tempoaa.