Verihinsä kohta nääntyy kuka meitä vastustaa, kenpä pakosalle kääntyy, senkin suksi saavuttaa. Pelastettu, rakastettu kohta ompi kotimaa.
Suonio.
Varpunen.
Jos ruikutella voisin ma kielin sataisin tai kiurusena oisin kohoova pilvihin, —
Niin aina kiitteleisin
suloista Suomea,
ja Jumalalle veisin
ma huokauksensa.
Hän silmät ehkä loisi
myös meihin raukkoihin
ja päivän paistaa soisi
saloihin synkkihin.
Ei ääni mulle suotu
oo satakielisen;
heikoksi siipi luotu
ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten
en huoli vai'eta,
kun ääni lintuin muitten
ei kuulu talvella.
Paremmat laulu-äänet keväällä ehtinee, niin kuunnellessaan noita jo varpu vaikenee.
Suonio.