CHILDE HAROLD.
Vankan laivan, mustan aivan, verkkaan purjehtivan näät. Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin ruumiinvartioiden päät.
Kuolinsija! — Runoilija kalvas siin' on paarillaan; silmä siintää, katseen kiintää vielä taivoon tuikkivaan.
Vetten vyöstä soi kuin yöstä huuto sairaan Vellamon; laitaan purren, hiljaa surren aalto vaipuu kuolohon.
IHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN —
Ihanaan aikaan toukokuun, kun puhkes kukkain kuori, mun silloin sydämessäin se heräs, lempi nuori.
Ihanaan aikaan toukokuun, kun lintuin laulut soivat, ma silloin hälle virkoin tän kaihon ja sen hoivat.
REIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN —
Rein-virtaan värähdellen luo päilyä pintaan veen tuo uljas, pyhä Köllen ikiuljaine doomineen.
Näin doomissa kuvan ylhän, oli kultanahkalla tuo; se kaihoon tieni jylhän viel' lempeän säteen luo.