Kukat, enkelit siinä leijas yli Äiti-Neitsyen; suu, poski ja silmä seijas oli kultani ilmeinen.
TUOLL' YKSIN POHJAN HONKA —
Tuoll' yksin Pohjan honka on kankaalla, nuivapää. Se nukkuu, valkovaippaan sen peittää hanki ja jää.
Se uneksuu palmupuusta, Itämailla mi kaukana on, mi vaiti ja yksin nääntyy ikipaahteessa aavikon.
KUIN KUKKA OLET KAINO.
Kuin kukka olet kaino, niin kuulas, vienoinen; sua katselen, ja kaiho mun hiipii mielehen.
Mun on, kuin rukoilla täytyis mun vait, käsi kutreillas, ett' aina sa oisit, vieno, niin kaino ja kuulakas.
ON TIMANTIT SULLA JA HELMET.
On timantit sulla ja helmet, mitä ihminen pyytää voi, on ihanimmat silmäs, — mitä vielä sä mielit, oi!
Sun silmäis ihanuutta nyt uljas joukko soi ikilaulujen ihmeellisten, — mitä vielä sä mielit, oi!