Katholisuuden aikakausi (1157-1542).
Vuonna 1157 j.Kr.s. tehtiin Ruotsista ensimmäinen ristiretki Suomeen. Maamme lounais-osa sen kautta saatettiin Ruotsin yhteyteen ja kristinoppia tunnustamaan. Sittemmin saatettiin uusien ristiretkien kautta Hämäläiset (1249) ja suuri osa Karjalaisistakin (1293) Ruotsin alamaisiksi ja katholisen kirkon yhteyteen.
Lähes neljäsataa vuotta vallitsi katholinen kirkko maassamme. Niin Suomessa kuin muissakin katholisissa maissa oli hengellinen sääty sinä aikana melkein yksinomaisesti kirjallisen sivistyksen edustajana ja kannattajana; muissa kansanluokissa ei kirjoitustaito eikä kirjallisuuden viljeleminen vielä olleet sanottavasti perehtyneet. Mutta kirkon ja pappein kielenä oli latinankieli. Mitä siis katholisuuden ajalla kirjoitettiin, se kirjoitettiin enimmäkseen latinan kielellä: ainoastaan harvoissa maissa kansojen omat kielet silloin tulivat kirjallisen viljelyksen alaisiksi. Eikä silloin vielä saattanut latinankielistäkään kirjallisuutta suuressa määrässä ilmestyä, koska kirjapainotaito, joka teki kirjain ilmestymisen helpommaksi ja niiden hinnat huokeammiksi, keksittiin vasta v. 1440. [Sen keksijä oli saksalainen Juhana Gutenberg.] Mitä erityisesti Suomeen tulee, olivat kirjallisuuden ilmaantumisen ehdot täällä vielä pienemmät kuin muualla. Korkeampia kouluja ei vielä maassamme löytynyt. Niiden harvain, jotka korkeampaa oppia halusivat, täytyi käydä sitä ulkomaiden yliopistoista etsimässä. Yleinen sivistys oli siis täällä heikompi kuin muualla. Senpä tähden katholisuuden aika ei voinutkaan synnyttää maassamme mitään mainittavaa latinankielistä, vielä vähemmin suomenkielistä kirjallisuutta. Joku lyhyt Suomen piispain aikakirja sekä muutamat latinankieliset virret ja koululaulut — siinä melkein kaikki tämän aikakauden kirjalliset tuotteet.
Suomalainen kansanrunous tällä ajalla sitävastoin yhä kajahteli eloisana ja virkeänä. Tosin vanhat pakanuudenaikuiset runot arvattavastikin alkoivat hävitä niiltä tienoilta, missä kristinusko ja sen mukana kulkeva uusi länsimainen sivistys ennättivät syvemmälle juurtua. Mutta niiden sijalle syntyi koko joukko uusia rupoja, varsinkin Länsi-Suomessa. Sellaisia ovat Kantelettaressa tavattavat legendat eli pyhimystarut (esim. "Piispa Henrikin surma") ja balladit eli lyhyet kertomarunot, joiden joukosta on muistettava eritenkin ihana runo "Elinan surma", jossa elävästi ja liikuttavasti, melkein näytelmärunon tapaan, kerrotaan, kuinka Laukon herra Klaus Kurki luulevaisuudesta poltti puolisonsa ja lapsensa (arvellaan tapahtuneen vuosien 1470 ja 1480 välillä).
Uskonpuhdistuksen aika (1542-1640).
"Kyllä se kuulee Suomen kielen,
Joka ymmärtää kaikkein mielen."
Pyhän Raamatun perustuksella nousi Martti Luther Saksanmaalla vastustamaan katholisen kirkon monia harhaoppeja ja väärinkaytöksiä. Hänen voimallisen vaikutuksensa kautta syntyi suuri kirkollinen parannus, n.s. uskonpuhdistus. Monet maat ja kansat kerrassaan luopuivat katholisesta kirkosta ja omistivat itselleen Luther'in puhdistaman opin. Varsinkin tapahtui näin pohjois-Saksassa. Sieltä puhdistettu oppi pian levisi pohjoismaihinkin. Ruotsin silloinen kuningas Kustaa Waasa (hallitsi vuosina 1523-1560) salli sitä valtakunnassaan saarnata. Tuota pikaa katkaistiin yhteys katholisen kirkon kanssa, ja sekä Ruotsi että Suomi muuttuivat lutherilaisiksi maiksi.
Monen muun hyvän ohessa seurasi tästä uskonpuhdistuksesta kaikkialla sekin, että kansojen omat kielet joutuivat kirjallisen viljelyksen alaisiksi. Lutherin ja muiden uskonpuhdistajain ensimmäisiä periaatteita oli se, että kansan tulisi saada kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla kielellänsä. Kaikkialla, missä puhdistettu oppi vastaanotettiin, ryhdyttiin sitä vakaannuttamaan lukutaidon opetuksella ja toimittamalla Raamattu ynnä muita hengellisiä kirjoja kansan luettavaksi.
Näin synnytti uskonpuhdistus Suomessakin ensimmäisen suomenkielisen kirjallisuuden. Ensimmäinen mies, joka kieltämme kirjallisesti käytti, tullen siten "suomalaisen kirjallisuuden isäksi", oli Mikael Agrikola.
Mikael Agrikola oli köyhän kalastajan poika Pernajan pitäjästä, syntynyt noin vuonna 1508. Käytyään koulua Viipurissa ja Turussa pääsi hän Suomen silloisen piispan Martti Skytten kirjuriksi. Tämä lähetti hänet muutamien muiden nuorten miesten kanssa Saksanmaalle Wittenberg'iin. Siellä Mikael Agrikola pari vuotta kuunteli Luther'in ja hänen uskonpuhdistustoverinsa Melanchton'in opetusta. Palattuaan sieltä maisterina ja varustettuna Luther'in ja Melanchton'in suosituskirjeellä tuli hän Turun koulun rehtoriksi. Martti Skytten kuoltua v. 1550 tuli hän piispanviran hoitajaksi ja v. 1554 varsinaiseksi piispaksi. Hän kuoli jo vuonna 1557 Uudenkirkon pitäjässä ollessaan paluumatkalla Moskovasta, jonne kuningas Kustaa Waasa oli hänet lähettänyt rauhanteon asioissa.