Tärkeimpänä suorasanaisen kirjallisuuden joukosta on mainittava ensinnäkin koko Pyhän Raamatun suomennos, joka ilmestyi v. 1642. "Kirjojen kirja" oli nyt siis saatu kokonaisuudessaan Suomenkin kielelle. Suomennoksen toimittajina olivat: Eskil Petraeus, jumaluusopin professori, sittemmin Turun piispa, kuollut 1657, professori Martti Stodius, Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman ja Piikkiön kirkkoherra Gregorius Favorinus, Käännös oli, sen ilmaantumis-aikaan katsoen, varsin onnistunut. Se painettiin Tukholmassa, sillä vasta samana vuonna, kuin Raamatun käännös ilmaantui, perustettiin Turkuun kirjapaino.
Eskil Petraeus, joka oli edellä mainitun suomennostyön johtajana, on kirjallisuutemme historiassa vielä muutenkin mainittava. Ollen Ruotsista kotoisin oli hän täällä Suomessa, jonne muutti v. 1628, kuitenkin niin perehtynyt kieleemme, että pystyi kirjoittamaan ensimmäisen Suomen kieliopinkin. Se ilmaantui latinankielisenä v. 1649. Uuden laitoksen siitä toimitti Viipurin lukion lehtori Mattias Martinius v. 1689.
V. 1685 ilmaantui Raamatun käännös alkukielten mukaan parannettuna. Sen työn suoritti Paimion kirkkoherra Henrik Florinus (kuollut v. 1705). Tällä miehellä on muitakin ansioita kirjallisuutemme suhteen. Hän toimitti muun muassa pienen latinais-ruotsalais-suomalaisen sanakirjan (v. 1678). Hänen huomionsa oli jo kääntynyt suomalaiseen kansanrunouteenkin. V. 1702 julkaisi hän näet ensimmäisen kokoelman suomalaisia sananlaskuja.
Jaakko Raumanus, Pirkkalan kirkkoherra, suomensi Augsburgin uskontunnustuksen (1651) sekä Lutherin suuremman katekismuksen (1674).
Alkuperäisiä saarnakirjoja toimittivat Tammelan kirkkoherra Laurentius Petri (1644) ja Tyrvään kirkkoherra Tuomas Rajalenius (1654).
Tällä kohdalla mainittakoon myöskin ikimuistettavain piispain Juhana Gezelius vanhemman (kuollut 1690) ja nuoremman (kuollut 1718) ansiot suomalaisen kirjallisuuden suhteen. Heidän monipuolinen ja vaikutukseltaan mahtava toimintansa Turun piispoina ei saata tässä tulla puheen-alaiseksi; muistettakoon vaan, että he varsinkin hengellistä kirjallisuutta julkaisemalla ja kustantamalla kuin myös saattamalla lukutaidon kansassamme yleiseksi paljon ovat vaikuttaneet kirjallisuutemmekin hyväksi. Edellinen heistä on sitä paitsi suomeksi kirjoittanut katekismuksen nimellä Lasten paras tavara (1666), joka on ollut käytännössä meidän aikaamme asti.
Mainittuamme vielä, että v. 1642 ilmaantuivat suomeksi kuningas Kustaa Aadolfin säätämät sota-artikkelit "lainlukijan" Hartikka Speitz'in kääntäminä ja että Ruotsin kirkkolaki v:lta 1686 saatiin pari vuotta myöhemmin suomeksikin, olemmekin täten luetelleet tämän aikakauden huomattavimmat tuotteet.
Runouden tuotteista mainittakoon ensinnäkin suomalainen virsikirja. Hemminki Maskulaisen toimittama virsikirja oli uusissa painoksissaan vähitellen kasvanut yhä laajemmaksi varsinkin arkkiveisuista, jommoisia alkoi viljalti ilmestyä, etupäässä käännöksinä ruotsin-, latinan- ja saksankielistä, kunnes suomalainen virsikirja viimein v. 1701, luultavasti Kronobyn kirkkoherran Erik Cajanuksen toimittamana, ilmaantui sellaisena, jommoisena se sitten monine ansioineen sisällyksensä puolesta ja monine virheineen runollisen muotonsa ja kielensä puolesta on ollut kirkkomme ja kansamme käytettävänä aina meidän päivihimme asti.
Etevin tämän ajan muista runotuotteista oli llolaulu Jesuksesta, joka ensi kerran ilmestyi v. 1690. Sen tekijäksi mainitaan eräs pappi Mattias Salamnius, jonka elämänvaiheista ei ole varmoja tietoja; arvellaan hänen olleen kotoisin Pohjanmaalta, olleen sotapappina Inkerinmaalla sekä sitten kuolleen Paraisten pitäjässä. "Ilolaulu Jesuksesta" kuvaa 29 runossa, evankeliumein mukaan, Vapahtajan elämää, kuolemaa y.m. vaiheita. Mahtavan ja elävän, mutta samalla yksinkertaisen esityksensä, kuin myös sen verrattoman taidon kautta, jolla tässä runossa on käytetty suomenkieltä ja vanhaa suomalaista runomittaa, on tämä runoteos Ruotsin aikuisen kirjallisuutemme muistettavimpia. Kansalle on se ollut rakasta luettavaa; siitä onkin tähän asti ilmaantunut 16 painosta, viimeinen painos v. 1886.
Muutamia historiallisia runoja ilmaantui tällä ajalla. Jo ennen mainittu Laurentius Petri toimitti v. 1658 "Ajantiedon Suomen maan menoist ja uscost". Se oli n.s. riimikronika, runopukuinen Suomen historia, ensimmäinen suomenkielellä. — Ajan tapausten johdosta tekivät runoja Anterus Aschelinus (kappalainen Askaisissa, kuollut 1703), Oulun kirkkoherra Sakari Lithovius sekä Ilmajoen kirkkoherra Pärttyli Vhael. Ensin mainitun tekemiä ovat "Virsi suuresta nälästä v. 1697", "Suomen Ilo-ääni Narvan voitosta" ja "Uron-uhri Jumalalle Kahdennentoista Kaarlen edestä". Pärttyli Vhael taas on vanhalla runomitalla kirjoittanut liikuttavan Valitusrunon n.s. Isonvihan kauhuista ja hävityksistä. Sen tapaisia haikeita runoja on tuolta kamalalta ajalta säilynyt useampiakin.