Näillä matkoillansa ne usein ovat suureksi vastukseksi ihmisellekkin. Niin valitti norjalainen rovasti Heyendahl, että ne Stangvigin pappilassa syksyllä v. 1827 käydessään pitivät kissain kanssa semmoista elämää, että hän ei tahtonut saada yörauhaa. Mutta pahempaakin ne saavat aikaan. Ne turmelevat välistä niityt ja vainiot niin peräti, että Norjassa monessa paikoin on täytynyt muuttaa elukat toiselle puolelle vuonoa, kun sopulit ovat hävittäneet kaiken heinänkasvun toiselta puolelta; ja jos ne sattuvat tulemaan, ennenkuin vilja on pelloilta korjattu, niin tulee tuho yhä suuremmaksi.
Että elävä, joka näin paljon vahinkoa matkaan saattaa, jo vanhoista ajoista asti on vetänyt paljon huomiota puoleensa, on luonnollista. Niin esim. kertoo arvoisa Upsalan arkkipiispa Olaus Magnus tekemässään kirjassa Historia de Gentibus Septentrionalibus, joka v. 1555 painettiin Roomassa, myyränkokoisesta elävästä, joka myrskyisinä ja sateisina aikoina putosi pilvistä. Siitä hän ei ollut aivan selvillä, olivatko ne pilvestä syntyneet vaiko muualta pilviin joutuneet. Mutta niin myrkyllisiä hän tietää niitten olevan, että mitä kasvia ne vaan kerran puraisevat, se kuolee pois. Ja kun ne viimmein itse kuolevat, joka tapahtuu määrätyllä ajalla, niin ilma tulee heidän mätänevistä raadoistaan niin myrkylliseksi, että se ihmisiin vaikuttaa pyörrytys- ja keltatautia.
'Oppinut Vormius koki vielä 17:llä vuosisadalla antaa luonnollisen selityksen siitä, miten ne tuntureilta voivat pilviin joutua, mutta v. 1740 teki Kaarle Linné näistä ilmamatkoista lopun. Hän tiesi nimittäin omasta kokemuksestaan kertoa pilvien olevan paljasta sumua, joka ei siis voinut pienintäkään hiirtä kannattaa, vaikka ennen oli luultu sen voivan viedä Lappalaisen poroineenkin matkassaan.
Mutta vaikka tunturisopulit eivät ole pilvistä syntyneitä, eivätkä edes taivaasta tippuneita, niin ovat heidän matkansa kuitenkin kyllä kummallisia ja onnettomia.
(Suomen Kuvalehdestä.)
3. Rikas köyhänäkin.
T—n kaupungin katuja pitkin ajoi komeissa vaunuissaan eräs rikas, mahtava nuori rouva. Kaksi somasti vaatetettua lasta istui hänen kanssaan vaunuissa.
"Äiti", sanoi näistä vanhempi, "ajakaamme maalle, siellä ovat jo kaikki lehdikot viheriäiset, ja siellä jo käkikin kukkuu."
"Menkäämme Annaa katsomaan", pyysi nuorempi, "hän sanoi asuvansa kaupungin lähellä."
Rouva kysyi palvelijaltansa: "Tiedätkö, missä Annan asunto on?" Palvelija vastasi tietävänsä, ja nyt ajoivat, että kivikadut tärisivät, pois kaupungista maalle päin.