Sillä matkimishalunsa ei rajaudu ainoastaan ihmisten puheisiin. Ei, kaikkia ääniä hän kertaa. Ihmisiä hän kyllä ei enään voi pettää, mutta välistä onnistuu se hänelle eläinten suhteen. Tästäpä esim. tulee, että välistä saapi kuulla koirien haukkuvan hurjasti ja yhä julmistuvan silmittömiksi, vaikk'ei siihen voi mitään syytä havaita. He haukkuvat silloin Eekhoa, jota he luulevat ilkeäksi ärsyttäjäksi, joka tahallansa tahtoo heitä pilkata. Ja ovatko he siinä asiassa niin peräti väärässä?
Kuinka lieneekään: Eekho sai rangaistuksen, eipä aivan vähäistäkään. Tästä voi monelle sinun sisaristasi — Eekhon sukulaisia — antaa opettavaisen neuvonkin.
J. W. Calamnius.
9. Kohtaus Nuijasodasta.
Ikimuistettava vuosi 1596 oli loppumaisillaan. Silloin nähtiin kaikilla teillä ja poluilla Pohjois- ja Keski-Suomessa talonpoikais-joukkoja, jäntevät joutset selässä, raskaat nuijat olalla, pitkät karhunkeihäät kädessä. Kauan aikaa olivat he suomalaisella pitkämielisyydellään syöttäneet, juottaneet viimmeisiä varojansa Klaus Flemingin ahneille huoveille (ratsumiehille) ja kärsineet näiden röyhkeyttä ja väkivaltaisuutta. Mutta viimmein oli maltin mitta täyteen tullut, ja hillitsemättömänä oli nyt yhtä perisuomalainen kostonvimma vuotanut yli kaikkein reunojen. Herrojen ja huovien kartanot suitsusivat nyt kekäleinä; niiden omistajat, jos olivat joutuneet hurjistuneen rahvaan käsiin, oli työnnetty järvien sekä jokien jääkohvan alle.
Kaukana Pohjanmaalla oli tämä tulva ottanut alkunsa; se oli nyt vierinyt sieltä alas Satakuntaan, Hämeeseen sekä Savoon. Tarkotusperänä oli Turun linna; sen "nuijamiehet" tahtoivat murtaa alas kiviraunioksi, jättiläishautakummuksi pääkiusaajallensa "Siutian Klaulle."
Suurin laine, Jaakko Ilkan joukko, oli Tampereen seuduille alas virrannut. Lähdettäissä oli siinä ollut vaan 7-800 miestä, mutta pitkin matkaa oli se joka askeleella yhä paisunut. Urhot olivat matkallaan nostaneet Ikalisten korpien asukkaat sekä Hämeenkyrön ja Pirkkalan viljavainioiden kyntäjät. Toinen haarajoukko oli tullut syrjäiseltä Rautalammilta asti, joka jo kerran ennen oli omin päin ja hyvällä menestyksellä kapinoinut huoveja vastaan:
"Kivijärven kiltit miehet,
Vahvat Vastingin urohot,
Otti nuijat nurkastansa,
Pimeästä pitkät varret,
Joilla huoveja hosuivat,
Ryyttäreitä rynkyttivät."
Matkalla olivat vielä Keuruun ja Ruoveden miehet lisänneet joukkoa.
Tällä tavoin useammiksi tuhansiksi karttuneina olivat talonpojat nyt saapuneet Nokian kartanolle. Suuria parvia Hämeestä tiedettiin vielä olevan tulossa avuksi, toisia toivottiin. Jämsän, Kuhmoisten, Padasjoen urhot olivat jo täysissä hankkeissa; Asikkalan, Nastolan, Hollolan, Lammin, Hattulan miehet odottivat vaan ensimmäistä menestyksen merkkiä, yhtyäkseen samaan tuumaan. Hämäläisten tuloa odotellen, majaili nyt Ilkan joukko täällä, juoda viiletellen suuhunsa Nokian kartanon runsaita jouluoluita.