"No ei häntä kummempaa ole vielä ennen nähty", ihmettelivät kyläläiset.
Sitten isä vielä sanoi, että "jos kellään olisi nuppineula, niin saisi viskata sen lattialle ja se kyllä paikalla löytyisi."
Lautamiehen miniällä oli nuppineula rinnassa, mutta kun se sen lattialle heitti, niin se menikin sillan rakoon, eikä sitä löydetty, vaikka mitä olisi tehty.
Vasta kun kyläläiset olivat lähteneet pois, tuli Pekka pirttiin.
Hän ensin vähän silmiään siristi lampun outoa valoa vastaan, mutta riisui sitten vaan rauhallisesti nutun päältään ja töppöset jalastaan.
"Mikä se tuolla katon rajassa kiiluu niin, että silmiä häikäsee", kysyi hän viimmein, kun oli saanut sukkansa orrelle asetetuiksi.
"Arvaappas nyt, mikä se on", sanoi isä ja vilkutti äidille ja meille silmää.
"En minä sitä arvaa", sanoi Pekka ja läheni lamppua.
"Ehkä se on kirkon kruunu", ivasi isä.
"Jos lienee", arveli Pekka, mutta oli jo tullut uteliaaksi ja alkoi koetella lamppua.