Minä jätin nyt kyröläiset sikseen ja lähdin pappilaan, jossa eräs toverini asui. Hänen kanssaan menin vielä illalla tuohon lappalaisleiriin katsomaan ja kuulemaan, kuinka siinä elettiin. Unta ei kukaan lappalaisista vielä näkynyt ajattelevankaan, vaikka jo pian oli puoliyön seutu. Mitkä olivat rankisten alla sääskiä suojassa, mitkä istuivat ulkopuolella, keittäen ja juoden kahviansa liekitsevän tulen ääressä, mitkä taas olivat kirkolla löytyvissä tilapäisissä kauppapuodeissa tupakin ja kahvin kauppoja hieromassa — sanoin "tilapäisissä", sillä ainoastaan kirkkopyhien aikana pidetään puodit auki, kauppiaat kun itse asuvat kaukana kirkolta ja ainoastaan sanotuiksi ajoiksi tulevat kauppaansa hoitamaan. — Yli puoliyön me tässä rähinässä valvoimme, kunnes sääsket ja uni viimmein pakottivat meidät etsimään suojaa ja lepoa kumppanini kamarista.
Jaakonpyhänä, seuraavana päivänä, pidettiin tavanmukainen jumalanpalvelus Inarin vanhassa kirkossa. Suurin osa kirkkoväkeä oli lappalaisia, vaan kirkollisena kielenä käytettiin kuitenkin suomea, jota kaikki — ainakin täysikasvuiset — Inarin lappalaiset ymmärtävät ja jolla heille uskonnollinen opetuskin annetaan. Sunnuntain iltapuolella palasivat Kyröläiset kotia, vaan minä jäin vielä pariksi päiväksi Inarin pappilaan.
K. Cannelin.
4. Kirkkoveneessä.
Hei! soutakaamme poiat,
Ja norjat neitoset!
Me kilvan soutakaamme,
Ett' aallot vaahtoiset
Vierellä venehemme
Hilpeinä hyppelee,
Ja kokka mahtavasti
Edessä kohisee.
Ah kaunis ompi ilma,
Tää Herran päivä on!
Vienosti vedet välkkyy,
On taivas sumuton,
Ja metsät vihriässä
On juhlaverhossaan,
Ja vakavina vaarat
Nostaapi rintojaan.
Ja uutta ihastusta
Vaan nousee mielehen,
Kun venhe viilettääpi
Välitse niemien,
Ja joka salmen suulla
Meit' yhä tervehtää
Taas uudet rannat, saaret —
Oi, hausk' on retki tää!
Me airokkahat, kelvot
Olkaamme soutajat:
Pois joukostamme veltot
Ja — turhan-kiskojat!
Ken voimat taiten käyttää
Ja, harras toimessaan,
Mies ompi kestämähän —
Se meistä miesi vaan!
Mutt' kunnon perämiesi
Täss' ensi arvon saa,
Hän kaikki karit tuntee
Ja suunnan suuntoaa;
Hän, hänpä meidät saattaa
Vakaasti valkamaan,
Siis kiitoksemme hälle
Nyt ensin kaikukoon!
Ja nyt me laulakaamme,
Oi siskot, veikkoset,
Tään Suomen suloutta,
Mi hurmaa sydämmet!
Ja niinkuin mieli puhdas
Nyt kirkkomatkall' on,
Niin työssä tälle maalle
Se puhdas olkohon!