— "Joko kauan on asuttu tätä taloa?" kysyin taas, ikäänkuin kääntääkseni puhettamme toiselle uralle.
— "Minähän tämän alotin", sanoi vanha vaari huolettomasti.
— "Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä.
— "Eikö mitä; olin jo kohta viidenkymmenen vanha, kun se asia päähäni pöllähti, että pitäisi ruveta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut päässä", arveli ukko huolimattomasti, ja samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
Mutta minä taas jatkoin puhettani emännän kanssa.
— "Kumpiko teistä on noiden vanhusten lapsi: tekö vai miehenne?" tiedustelin häneltä.
— "Minähän tuota olen heidän lapsensa; Heikki on tähän muualta tullut", vastasi vaimo.
— "Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
— "On meitä ollut kymmenen kaikkiansa, vaan yhdeksän on kuollut", sanoi vaimo.
— "Jokos te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin taaskin.