— "Kuusi vuotta", oli vastaus.
— "Onko ollut lapsia muita kuin nuot kaksi, jotka minä näen?"
— "On niitä ollut neljäkin kaikkiansa, vaan kaksi on kuollut", sanoi vaimo surullisesti.
— "Teidän nuorin lapsenne on kovin sairas", huomautin vaimolle.
— "Niin, pikku Heikki-riepuni on kovin kipeä; pelkään hänenkin kuolevan", lausui vaimo surullisesti ja huokasi raskaasti.
Minusta tuntui että tuo nuorehko parikunta oli laiminlyönyt jotakin velvollisuuksistaan, joka oli ollut syynä heidän lastensa ennen-aikuiseen kuolemaan; sillä en vieläkään tuntenut tarkoin asukasten todellista sisällistä tilaa. Nähtyäni, ettei tällä kerralla suinkaan sopinut lisätä "kiviä kuorman päälle", sanoin vaimolle hyvin varovasti: "ettekö olisi voineet noita akkunoita laittaa tiheämmiksi?"
Hän näkyi hyvin käsittäneen, mitä sillä kysymykselläni tarkotin; hän näytti oikein säpsähtävän ja loi läpitunkevan silmäyksen päälleni ja sanoi: "voi hyvä vieras! Te ette tunne vielä meidän sisällisiä olojamme. Heikkini ei ole suinkaan laiska eikä huoletonkaan. Hän tekee työtä yötä ja päivää, kun vaan voimat vähänkin riittävät; muita työhön kykeneviä ei ole kuin hän, sillä vanhempani ovat jo vanhat ja voimattomat; ainoastaan minä kesäaikana voin häntä työssä auttaa. Heikin tähän tullessa ei tässä ollut paljo mitään viljeltyä maata, sillä vanhempani olivat jo vanhalla puolen ikäänsä, kun tulivat tähän ja alkoivat kylmään metsään mökkiä rakentaa. Näiden kuuden vuoden kuluessa on Heikki ahkeralla työnteollansa raivannut korpeen paljon uudismaata, ja toissa kesänä saimme jo niin paljon vuodentulosta, että Heikki rohkeni ruveta näitä huoneita uudesta rakentamaan, jona vuonna saimmekin tämän tähän määrään.
"Aikomuksemme oli viimme syksynä saada kamaritkin valmiiksi ja tuvan parempaan voimaan, mutta 'ihminen päättää, Jumala säätää', sanoo sananlasku, ja niinpä kävi meidänkin. — Viimme kesänä tuli kova katovuosi, joka vei kaiken toivomme ja — elon elämämme; tilamme puoliin ulostekoihin olemme saaneet myödä kaikki, mitä hengestä irti oli.
"Nyt kokee Heikki, yötä päivää, vetää tervaksia haudalle ja särkeä niitä, että saataisiin survon ja petäjäisen sekaan selvää viljaa koko vuoden ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei voi olla puhettakaan."
Tämä vaimon surullisesti sointuva, viaton ja mielestäni totuuteen perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.