Elli. Varmaan Eero saa häneltä kovia nuhteita, jahka vaan kotia tulee.
Leena. Luultavasti hän niitä ansaitseekin.
Elli (kiivaammin). Mistä sen tiedätte? Onhan voinut jotakin tapahtua —
Leena. Jaa onnettomuuttako? Niin, ei sekään mahdotonta ole.
Elli. Armollinen taivas! (herkeää työstään).
Anna. Miksi juuri pahinta ajattelisimme.
Elli. Mutta jos todellakin joku onnettomuus on häntä kohdannut. Leena — mitä luulette?
Leena. Eihän sitä voi varmasti päättää, mutta niin vaan arvelen. Semmoista elämää täällä pidettiinkin viimme pyhänä kaiken päivää, korttia lyötiin, tanssittiin, rallatettiin. Ei Jumala semmoista rankaisematta jätä, ei kuuna päivänä.
Elli. Voi, jos olisimme tienneet sen niin suureksi synniksi.
Leena. Enkö minä varoittanut monta kertaa, mutta eipä oltu puhettani kuulevinaankaan.