68. Kun on usma uunna vuonna, silloin halla Heinäkuussa, talvi keskellä keseä.
Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkeihin ja vanhoin sanoihin luottamista.
69 Kuultuahan koirai haukkuu, eikä aina nähtyähän.
Saahan maailman asioista haastella, vaikk'ei kaikkia oikein tunnekaan.
70. Kuuluu kurikan ääni, naulan päähän napsuttaa.
Pienempikin on suuri vielä kehnompansa rinnalla.
71. Kuuro päiveä kuluupi, hyvä hetki heijattaapi, köyhän miehen kenkiessä, vaivaisen vatustaessa.
Meneekin varattomalla eli köyhällä usein alkeessa sama aika, mikä varallisella työn täyttäessä. Huoneensa lämmitteeksi pitää hänen puut metsästä hankkia, eineruokansa vedestä eli petäjästä, juhta peltonsa kyntämiseksi kylästä ja samaten siemen kylvöksi. Hänen näitä vielä hankkiessansa on jo rikas lämmittänyt huoneensa, syönyt eineensä, kyntänyt ja kylvänyt maansa. Saksan, Venäjän, Ruotsin ja muilla vakautuneilla kirjakielillä olisi usein jo koko sivu kirjoitettu, Suomalaisen vielä ensimmäisiä sanoja ajatellessansa. [Siihen aikaan.]
Yhtä tavoittelee seuraavakin:
Vaivaisen vara ve'essä, toisen vaivaisen kylässä, autunhan aitassansa.