Eipä siis pidä oppia ylenkatsoa, taikka oppineen paljon opistansa kerskailla, koska toki muutki voivat oppien sepiksi päästä.
111. Otavass' on orjan merkki, ei kuussa eikä kukossa.
Niin taitaa orjilla ja vaivaisilla usein ollakin otava merkkinä, koska vaan eivät joka yöksi pääsekään huoneessa nukkumaan.
112. Paha ompi vaimon valta, kahden valta varsin hullu.
Tämän asian mietinnän kokonansa heitämme muille, liekö tosi, vaiko valhe.
113. Pah' on mieli paitulaisen palanutta paitoansa.
Pahaksi kyllä tulee rikkaankin mieli vahingostaan.
114. Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat, isän maansa ilkiäksi.
Tämä jo näyttääkin useammassa paikassa toteen käyvän. Poika tuskin ripille päästyään, anastaa maan isältänsä, joka, vaikka vielä hyvästi kaikenlaisiin töihin ja toimintoihin kykenevä, täten tulee lapsensa elätettäväksi, joutavaksi ja vaan kuolemaan toivotettavaksi hyljyksi. Jos poikia on useampia, riitelevät he keskenänsä paremmasta isännysedusta, perinnönjaosta, ja sananlaskua myöten jakavat isänsä pellon pieneksi taikka keräjissä köyhtyneenä heittävät sen peräti ja lähtevät kululle. Sitten kyllä on:
Hyvä toiste tullaksensa,
Kaunis kaaputellaksensa,
Isän entisen tuville,
Vanhan taaton valkamille,
Jossa kaikki puut puhuvat,
Mäet männyt muistelevat,
Elelmistä entisistä,
Ihanimmista iloista.