Meidän seuduilla [Kajaanin puolessa] ei vielä kuitenkaan ole oikein totuttu sillä tavoin elämään — hyvä jos ei milloinkaan totuttaisi. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät. Hämehessäkin muistan muinoin sellaisen ukon sadepäivänä kaluja pihalta suojaan korjatessaan lausuneen: "Ei tule ihmisiä noista lapsirievuista, kun noin ovat kaikki kalut huiskin haiskin sateen alle jättäneet." Näistä lapsirievuista oli silloin vanhin 60, nuorin 40 vuotinen.
Mikä tästä sananlaskusta tyttäriä koskee, sen jätän heidän mietittäväkseen.
115. Pahoin on tehnyt paljon nainut; ei tunne anoppiansa, eikä naisensa iseä.
Olen kuullut huikentelevaisille nuorille miehille sanottavan ja muutenkin toisinaan sillä mielellä, jolla n:o 56 tässä kokoelmassa taikka, että onkin paras kohtuuteen tyytyä, ei liikoja havitella.
116. Pah' on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa.
Muutamassa lossipaikassa lausuttavan kuultu sananlasku. Lossimies yli luomastaan ei tahtonut tutulta herrasmieheltä maksoa ottaa, johon toinen lausui: "pah' on orja palkatonna j.n.e.," ja sen sanoessaan maksoi hänelle täyden palkan. Eikä vaan pidäkään ketänä tyhjään vaivata, jos toiselta puolen sekin on paha, että ylellisesti kaikista pienimmistäki vaivoista maksetaan, kuten muutamilla rikkailla on tapana. Sillä vaan totutaan toisiltakin ylimääräsiä vaatimaan ja asutaan nurjina, kun sitä aina ei saada. Niin on kohtuus tässäkin asiassa katsottava.
117. Parempi laiha sovinto, kuin lihavakin voitto.
Riitahaluisilla tarkoin mieleen pantava sananlasku.
118. Parempi pahakin leikki, hyveäkin tappeloa.
Kyllä tosi sananlasku ja ehkä toisinaan niiden muistettava, jotka itse, nuoruusikänsä ylimentyä, eivät suvaitsisi nuorten konsa keskenänsä leikittelevän eli muuten iloisina elävän.