156. Tuosta tunnen tuhman miehen: vuoli kieron kirvesvarren, väärän värttinän rapasi (vanutti); tuosta tunnen tuhman vaimon: ahtoi riihen rippupäihin, syltyssä sukat jalassa, lakki päässä kallollahan.
Kylläkin kerraksi tuntomerkkejä, eikä tosiaankaan aivan tyhjiä.
157. Tyhmä töitänsä kehuupi, viisas ei virka mitänä.
Miten lienee; vaan vähä kyllä taitaakin kehumisesta töille apua eli kaunistusta tulla, jos ilman eivät ole hyvät ja kauniit.
158. Työlle saattoi Väinämöinen, lauloa lotaisemahan.
Sanovat toisinaan laulajat niitä vastaan, jotka soimaavat heitä aikansa tyhjissä loruissa kuluttamasta, niin laulujansakin työksi vertaillen. Toiset taas toisellakin mielellä kuvailevat tällä sanalaskulla, ei olevankaan suuresti apua esi-isäimme työtaidosta, jos ei aikaa voittain itse paremmiksi opita.
159. Työ tekevän, kisa näkevän.
"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" — sanoi kerran pieni varsa — "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä".— "Niin toki oletkin", vastasi emo, "kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni".
160. Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa.
Katso slku. n:o 71.