PIENEMPIÄ ELÄINJUTUN KATKELMIA
KYYHKYSEN KUJERRUS
Kyyhkysellä ja kanalla oli pesänsä kummallakin, mutta kyyhkysellä oli kymmenen munaa, kanalla vain kaksi. Kana siitä alkoi vietellä kyyhkystä tekemään vaihtokauppaa. Tämä suostui kuin suostuikin tähän, antoi kanalle ne kymmenen munaa pesästänsä ja otti kanan kaksi munaa itsellensä. Kohta havaitsi kyyhkynen kuitenkin kanan viettelyksestä vahinkoon joutuneensa ja rupesi tyhmää kauppaansa katumaan. Tätä suree ja valittaa hän tänäänkin vielä, sillä niin pian kuin hänen äänensä kuulet, koskee tämä murheellinen valitus sinun korvaasi:
"Kyy, kyy, kymmenen munaa minä vaivainen vaihdoin kanan kahteen munaan."
JÄNIS, SUSI, REPO JA KARHU YHTENÄ MAAHAUDASSA
Mies oli maahan kaivanut haudan ja siihen haaskan pannut pyytääkseen jäniksiä, susia, repoja ja karhuja. Näitä menikin sitä haaskaa syömään sinne, ja putosivat hautaan kaikki. Kun ei neuvoa nähty täältä nyt poikkeen päästä, nähtiin parhaaksi ruveta levolle. Jonkin aikaa maattiinkin siitä, niin noustiin jo ylös, ja kun nälkä oli heillä taas, sanoo muudan: "Mitäs tässä nyt syödään?" Repo katsastaa jänistä, sanoo: "Syödään tuo mölkösilmä ensin, tottahan sitten taas jokin keino keksitään." — "No, syödään, syödään", sanoivat toiset, ja jäniksen söivät suuhunsa heti. Siitä käytiin maata uudellensa, ja vähän aikaa maattua noustiin taas valveelle, sanottiin: "Mitäs nyt syödään, nälkä on?" Repo katselee sutta, sanoo toisille: "Syödään nyt tuo karvaröllö." — "Syödään, syödään!" virkkoivat toiset, ja sudesta samassa tehtiin puhdas, josta repo ja karhu kävivät levolle taas; mutta karhun maatessa nousi repo hiljaa ylös ja alkoi suden suolia lappaa vatsansa alle ruveten siitä uudellensa maata. Karhu kun tuosta vuoronsa levolta nousi ja revolle virkkoi: "Mitäs nyt syödään, nälkä on?" alkoi repo lappaa niitä suden suolia vatsansa alta ja sanoi: "Lapa omia suoliasi; minä repäisin vatsani halki, tee sinäkin samoin." Karhu teki neuvoa myöten, vaan kun vatsansa halkaisi ja alkoi sieltä suoliansa lappaa, niin siihen itse kuoli. Repo söi nyt rauhassa yksinään karhun ja eli, oleksi, kuten parhaiten voi. Siitä tuli viimeinkin haudan omistaja pyydykselleen katsoakseen, jos siellä saalista oli. Repo silloin heittihe kuoliaaksi, ja mies kun siinä uskossa hänet viskasi kaltaalle, Mikko mennä vilisti metsään väljälle ja säilytti sillä tapaa henkensä.
ELÄIMET JA PAHOLAINEN
Oli ennen vanhaan mies ja sillä kolme elokasta: kissa, kukko ja härkä. Syödään talossa kerran iltasta sitten, niin sanoo isäntä rengillensä: "Aamulla pitää kissa tappaa." Renki syötyänsä sanoo taas kissalle: "Mene pakoon, muuten sinut aamulla tapetaan." Kissa pani varoituksen tähdelle, ja kun aamulla tullaan tappamaan häntä, niin tapettavaa ei olekaan, kissaa ei näy, ei kuulu. Toissa iltana sanoo isäntä: "Aamulla pitää meidän kukko tappaa." Tämän isännän uhkauksen ilmoittaa renki taas kukolle, joka pakenee pois koko talosta. Samoin pakenee härkäkin vuoronsa, ja kaikki puuttuvat siitä kolmen kesken metsässä parveen. Kuljetaan yhtenä saloa myöten, niin tulee vastaan susi. "Mihin menet?" kysyvät tältä. "Lähden tuohon karjaan", vastasi susi, "saisi sieltä lampaan suuhunsa." — "Elä mene!" varoittivat toiset, "siellä sinut tapetaan, tule pois meidän kerallamme." Susi läksi, ja mentiin neljän miehen edelle päin, niin tulee karhu vastaan. "Mihin menet?" kysytään taas tältä. "Tuonne kylän luo kauroja syömään", vastasi karhu. "Elä mene, siellä tuhosi tulettelee", sanottiin hänelle, "lähde pois meidän kerallamme." Karhu läksi, ja saatiin viiden miehen metsää kulkemaan siitä, niin tulee jänis vastaan heille. Tätä aletaan puhutella taas ja saadaan yhteen seuraan sekin, josta kuljetaan kylään ja mennään saunaan lämmittelemään. Saunan luona makaa koira, niin varoittaa toisia, sanoo: "Elkää menkö, siellä asuu pahoja." Toiset menivät kuitenkin. Karhu asettuu kynnyksen alle, susi ovipieleen, härkä karsinapuoleen, kukko orrelle istumaan, kissa kiukaalle, jänis penkin alle ja koira keskilattialle. Tulee Pahakin yöksi saunaan sitten ja aukaisee oven. Susi silloin puraisee sääreen häntä, karhu hakkaa käpälineen, härkä pistelee sarvineen, kukko käypi laulamaan, kissa kanssa naukumaan, jänis hyppää penkin aluksia myöten, ja koira juoksee ympäri tupaa. Paholainen siinä nujakassa meni maahan selällensä ensinnä, vaan kun siitä tointua ennätti ja vihamiestensä kynsistä pääsi, niin töytäsi ovesta ulos ja pakeni kiireimmiten metsään, jossa lateli asiata toisille tovereillensa, sanoi: "Elkää enää saunaan menkö, siell'on vieraita ja väkeviä. Räätäli heti kynnyksellä pisteli minua neuloillansa, yksi karvainen ukko käsin rintaani tarttui kiinni, suutari taas heitti lestipussillansa, että maahan menin selälleni, yksi kiukaalta valkeata näytti, opinpojat juoksivat ympäri tupaa hypäten nurkasta nurkkaan kiiluvin silmin ja etsivät asetta minua lyödäkseen, vaan eivät löytäneet toki. Muudan vielä minun paetessani toisille huusi: Pidä kiinni, pidä kiinni!"
JALOPEURAN PAKENEMINEN
Kerran vanha mies istui lammin rannalla ja siinä tuohia pesi. Sattui jalopeura kulkemaan pitkin rantaa siitä ja kysyi mieheltä, mitä hän teki. "Jalopeuran suolia tässä pesen", vastasi mies. "Mistäs niitä olet saanut?" kysyi jalopeura. "Ei minussa näiden saajaa ole, nämä ovat saamamiehen saamat", virkkoi mies, jonka kuultuaan jalopeura meni pois. Samalla tuli karhu miehen luo ja kysyi, mitä hän teki. Mies sanoi karhun suolia pesevänsä. "Mistäs niitä olet saanut?" arveli karhu. "En minä niitä saa, vaan se on saamamies, joka saapi", sai karhu vastaukseksi, jonka kuultuansa hänkin meni pois. Siitä tuli susi ja niin ikään miehen työtä tiedusteli, johon tämä vastasi hukan suolia pesevänsä. Hukan vielä kysyttyä, mistä niitä oli saanut, sanoi mies kuin edellisillekin niiden olevan saamamiehen eikä hänen itsensä saamia. Kohta sen jälkeen tulivat kaikki kolme yhteen ja alkoivat haastaa, mitä kukin oli nähnyt. Jalopeura sanoi nähneensä miehen jalopeuran suolia, karhu karhun ja hukka hukan suolia pesevän, jotka kaikki saamamies oli hänelle saanut. Niin läksivät kaikki miehen puheelle ja kysyivät, minkälainen se saamamies on, jos he saisivat sitä nähdä. Mies vastasi: "Ette sitä saa muutoin nähdä, kun ette laadi hyvää ruokaa yksinäisen tuvan pöydälle ja itse mene salapaikkaan sitä katsomaan, kun se tulee teidän ruokaanne syömään; mutta olkaa varoillanne, jos se suuttuu syödessään ja alkaa marata. Silloin arvatkaa, että ruoka ei ole hyvä, ja katsokaa itsekin, ettette joudu kuoleman omiksi." Kyselijät läksivät miehen luota ja tekivät niinkuin käsketty oli. Kaikki valmiiksi saatua nousi jalopeura uunille nähdäkseen sieltä, minkälainen pyytömies syömään tulee. Karhu meni lattian alle, jossa oli suuria rakoja, niistä katsoakseen vierasta, hukka nousi orsille päreiden päälle. Samassa tuli kissa, hyppäsi pöydälle, alkoi syödä ja marata. Karhu, joka oli sillan alla, pilkisteli rakoloista. Sattuipa raosta näkymään korva, jota kissa luuli hiireksi, niin hyppäsi karhun korvaan kiinni. Karhu kiljaisi, minkä jaksoi, josta kissa säikähti ja hyppäsi uunille. Jalopeura silloin nurin niskoin lattialle. Kissa taas säikähti sitä ja juoksi uunilta päreorsille. Sieltä hukka päreiden kanssa lattialle, ja kiitti jokainen, kun pääsi hengissä pakoon. Jalopeura, suurin ja väkevin tästä matkueesta, juoksi yhtä kyytiä pois koko meidän maastamme, ja mieli oli toistenkin lähteä, mutta uupuivat kesken tiensä karhu ja hukka ja jäivät tänne Suomeemme.