Varpunen teki pesänsä revon hankopuun latvaan. Tuli tuosta repo hankopuuta maahan kaatamaan. Varpunen alkoi rukoilla, ettei hän sitä tekisi. Silloin sanoi repo: "Kun sinä yhden pojan minulle annat, niin minä sinun kanssasi sovin, vaan kun et antane, niin hakkaan oman hankopuuni maahan." Varpunen antoi silloin oman poikansa revolle. Tämä läksi metsään, söi siellä varpusen pojan suuhunsa ja tuli jälleen hankopuuta maahan kaatamaan. Varpunen taaskin rukoilemaan, johon repo vastasi: "Kun vielä yhden pojan minulle annat, niin minä luovun sinusta, vaan kun et mitään antane, niin minä kaadan sinun pesäsi maahan." Varpunen antoi siis vielä yhden pojan revolle, ja tämä läksi metsään sitä varpusen poikaa syömään. Varpunen läksi silloin kylään, jossa oli suuri koira, sitä rukoilemaan, että tulisi hänelle avuksi. Koira sanoi tälle: "Tänään on kolmas päivä, kun perheen emäntä kotoa läksi, ja minun kohtuni on vallan tyhjä, sen vuoksi en voi minä tulla." Varpunen virkkoi silloin: "Tuossa näen minä tulee tänne päin muuan nainen, puuropytty kädessä." — "Kuinkas sen saisimme häneltä?" kysyi koira. — "Minä lähden, juoksen hänen edessään", vastasi varpunen, "ja kun hän puuropytyn maahan panee ja tulee minua kiinni ottamaan, niin syö sinä puuropytty tyhjäksi." Niin tekivätkin sitten. Nainen läksi varpusta kiinni ottamaan, ja koira sill'aikaa söi hänen takaansa puuropytyn tyhjäksi. Kun ei nainen saanut varpusta käteensä, läksi hän puuropyttyänsä ottamaan pois, vaan koira oli sen jo tyhjentänyt. Siitä läksivät koira ja varpunen varpusen pesän luokse, ja koira heittihe puun alle makaamaan kuoliaan tavalla. Kohta tuli repo taaskin varpusen poikaa saamaan, mutta varpunen sanoi: "Tuossa on puun juurella raato, eikö siitä kyllin saa?" — "Kun tämä raato on, niin tule ja noki sitä", sanoi repo. Varpunen tuli nokkimaan. "Noki sen silmiä", sanoi repo. Varpunen alkoi nyt koiran silmän ympärystä varovasti nokkia, jonka vuoksi repo luuli koiraa raadoksi ja rupesi syömään häntä, mutta koira kavahti maasta ylös ja murti revon kuoliaaksi.
SUSI JA REPO
Susi ja repo olivat kerran häihin lähteneet perheenmiehen tietämättä. Nämä olivat kahden kesken hääpöydän alla, söivät siellä lihaa, luita ja leivän muruja, mitä pöydältä maahan putosi. Susi oli salaa myöskin saanut olutta juodaksensa, josta viimein tuli juovuksiin. Nyt heräsi hänessä laulun himo, ja hän kysyi revolta lupaa, sanoi: "Laulanko minä, kuomaseni?" Repo vastasi: "Elä laula, meidät pieksetään." Susi ei siihen tyytynyt, vaan kysyi toisen kerran revolta lupaa laulaaksensa. Repo kielsi häntä kyllä, vaan sudella oli niin kiihkeä laulun himo, että vielä kolmatta kertaa kysyi revolta lupaa ja tahtoi laulaa kaikin mokomin. Repo sanoi silloin: "Kun sinulla niin kova kiihko on, niin laula kuin laulat, kyllähän näet, kuinka suuren kunnian sillä voitat." Susi nousi nyt pöydälle ylös ja lauloi siinä kerran. Kun häärahvas sen nyt kuuli, että jo susi lauloi, niin usuttivat koirat hänen päällensä antaen niiden repiä häntä, ja pieksivät häntä pahasti. Kun repo sen näki, että koirat kiskoivat sutta, juoksi hän kamariin ja pisti päänsä kuorekirnuun, että päänsä tuli kuoreeseen, ja läksi matkaansa. Kun metsässä sitten taaskin kohtasi suden, valitti tämä, että häntä oli kovasti pieksetty. Repo vastasi: "Ei sinua ole paljon pieksetty, minua lyötiin yhä enemmän, niin että pääni on pilalle pieksetty." Susi tahtoi nyt kulkea edelleen vielä, mutta repo sanoi: "Minä en saata muutoin mennä, kun et minua selkääsi ottane." Susi silloin otti revon selkäänsä häntä kantaaksensa ja läksi kävelemään. Suden selässä istuessaan alkoi repo laulaa: "Sairas tervettä kantaa, sairas tervettä kantaa!" — "Mitä nyt laulat, kuomaseni?" kysyi susi. Repo vastasi: "Päästään hullu jorisee, ei tiedä, mistä haastaa."
KARHU, SUSI JA REPO
Karhu tappoi kerran härän ja kutsui suden ja revon vieraiksi, josta jakoi lihan kolmeen osaan: yhden osan antoi sudelle, toisen revolle, ja kolmannen otti itselleen. Karhu ja susi söivät omat osansa, mutta revolla oli osansa tallella. Nämä ottivat siis revonkin osan pois. Repo ei virkkanut muuta kuin: "No, no, kyllä minä teille tahdon kerran vielä kostaa tämän." Kerran sitten tappoi taaskin susi härän, kutsui karhun ja revon vieraiksi ja jakoi kullekin heistä osansa. Karhu ja susi söivät oman osansa ja ottivat taaskin revolta hänen osansa pois. Repo sanoi siihen: "Kyllä teidät kerran vielä paholainen perii." Nämä eivät huolineet siitä, että repo näin uhkasi heitä, vaan söivät revon osan suuhunsa. Sattui kerran tuosta, että repokin tappoi härän, niin kutsui hänkin vuoronsa karhun ja suden vieraiksi. Nämä ottivat silloin revolta lihan kaikki pois eivätkä antaneet palaakaan hänelle. Repo sanoi siihen: "Minulle juohtui hyvä neuvo mieleen: minä lähden kylään ja pyydän sieltä nuoren miehen avukseni." Sillä puheen läksikin kylästä apua saamaan kohta. Toiset sen kuultuansa läksivät piiloon, ettei repo heitä löytäisi; karhu nousi kuuseen, ja susi peittäysi risukoon alle. Repo oli sillä välin kylästä avukseen saanut kissan ja pienen jalastaan kipeän koiran. Kissalla oli häntä pystyssä selällä, ja koira liikkasi. Kun karhu näki heidän tulevan, sanoi hän sudelle: "Repo tulee, kaksi nuorta miestä keralla, toisella on keihäs olalla, toinen noukkii kiviä." Susi vapisi pelosta tämän kuullessaan risuläjän alla; kuitenkin oli häntänsä pää vähän näkyvissä. Kun kissa näki hännänpään liikkuvan, luuli hän sitä hiireksi, tarttui häntään kiinni ja veti suden risukosta ulos, vaan kun näki niin suuren elävän sieltä tulevan, säikähti hän sitä ja juoksi sen saman kuusen latvaan, jossa karhu piilottelihe. Karhu, joka luuli sudelle maassa jo tuhon tulleen ja nyt hänen omaa kaulaansa kysyttävän, hyppäsi kuusesta maahan ja katkaisi kaulaluunsa. Susi juoksi peloissaan samalla myöskin metsään, ja kaikki liha jäi revolle.
KARHU JA REPO
Mies tuli kerran kaupungista kalakuorman päällä istuen. Matkalla löysi hän revon, joka tien varrella makasi. Luullen tätä kuolleeksi otti hän sen kalakuormallensa. Mutta tämä ei ollutkaan kuollut, tekihe vain kuolleeksi. Kohta kyllä puri hän kalasäkin rikki, kaivoi kalat sieltä pois ja hajoitteli ne maahan, josta viimein itsekin laskihe salaa kuormalta alas, kuljetti kalat metsään ja alkoi pensaan juurella syödä niitä. Sattuipa karhukin tulemaan sinne ja kysyi revolta: "Kusta, kuomaseni, ne kalat sait?" Repo vastasi: "Pistin häntäni jokeen, niin saaliin sain." Karhu kysyi: "Ka, voisinkohan minäkin samaten saada?" — "Saat kyllä", sanoi repo, "kun hyvin selkeä ja kylmä ilma on, ja paljon tähtiä näkyy taivaalla, niin pistä häntäsi jokeen, niin kyllä tarttuvat kaikki sen nenään." He odottivat siis, kunne oikein selvä ja kylmä ilma tuli, niin läksivät kaloja pyytämään, tekivät avannon jäähän, ja karhu pisti häntänsä jokeen. Repo käveli ympärillä ja lauloi: "Pitkä taivas, kylmä taivas, tuota karhun häntään hyvä saalis!" Oli karhun häntä jonkin aikaa joessa ollut, niin käski repo hänen koetella, jos kalat olivat hännän päässä kiinni. Karhu rupesi tiedustamaan sitä, mutta jää oli vasta ohut ja kirisi häntää nostaessa vielä. "Anna häntäsi vielä olla siellä", sanoi silloin repo, "kunne niitä oikein paljon tulee." Karhu jätti siis häntänsä vielä ajaksi avantoon, josta jälleen koetteli, jos kaloja hännän päähän oli tarttunut, mutta häntä olikin niin kovasti kiinni kylmettynyt, ettei jää enää kirissyt. Karhu koetti vetäistä häntäänsä kerran, vaan ei voinut sitä irti saada. Vetäisi siitä jo toisen kerran, vaan ei häntä liikahtanut. Repo sanoi silloin: "Vuota, minä lähden kylästä apua saamaan." Karhu odotti sen aikaa nyt, kun repo oli apua tuomassa. Mutta repo siitä lähdettyään juoksi kylän läpi niin että koirat näkivät hänet ja läksivät kaikki juoksemaan jäljestä. Paetessaan heitä juoksi repo karhun ohitse ja sitä tietä metsään sitten. Koirat silloin karhun kaulaan kaikki repiäkseen häntä. Hädissään kiskaisi karhu silloin häntänsä jäästä irti ja juoksi hännästään verisenä revon jäljestä metsään.
MIES JA REPO
Mies laitteli metsässä linnun paulaa. Repo tuli siihen, kysyi häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" — "Onnettomuutta", vastasi mies. Repo läksi tiehensä, vaan tuli toissa päivänä katsomaan, mikä onnettomuus se olisi, jonka mies oli tehnyt, ja pisti jalkansa koetteeksi paulaan. Tämä tarttuikin siihen kiinni. Repo luuli tätä naurun asiaksi ja sanoi nauraen: "Eks sittu silmi ärra si sees?" Mutta viimein näki hän, että asia olikin totinen, niin että hän ei enää irti päässyt, ja sanoi: "Jos nyt jostakin apu joutuisi, en muuten pääse minä vaivainen mihinkään!" Tuli tuosta mies paulaansa katsomaan, ja revon kun paulasta löysi, mieli tappaa hänet, mutta repo rupesi rukoilemaan ja sanoi: "Voit kyllä minut tappaa, mutta kuinka paljon minusta saat, et sen enempää kuin kaksi kypärää, vaan jos minut irti lasket, niin tahdon huomenna tehdä sinulle suuremman hyvän." Mies laski revon irti, ja tämä käski hänen nyt panna pienoisen kellon hänelle kaulaan. Sen tekikin mies, ja repo sanoi siitä nyt hänelle: "Tule huomenna tien ääreen, ota hevonen, rattaat ja kirves kanssasi, kaada metsästä puu ja nosta se rattaille; minä juoksen sill'aikaa metsässä niin että kello kalisee minun kaulassani, ja kun siitä karhu tulee ja kysyy: 'Kuka siellä metsässä on', niin sano: 'Se on kuninkaan metsästäjä'." Niin tekivätkin. Mies meni tien ääreen, hakkasi siellä puita niinkuin repo oli häntä neuvonut. Kohta kyllä tuli siihen karhu ja kysyi häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" — "Hakkaan puita", vastasi tämä. Vaan kun karhu kuuli sen kellon kilisevän, joka revon kaulassa oli, kysyi hän mieheltä: "Kuka siellä metsässä on?" — "Kuninkaan metsästäjä", vastasi mies. "Kunnekas sitten minä lähden?" sanoi karhu. "Mene, rupea tuonne minun rattailleni makaamaan", virkkoi mies. Karhu meni ja rupesi miehen kuormalle maata. Repo tuli silloin miehen luokse ja sanoi: "Terve, terve, mies, mitä sinä siinä teet?" Mies vastasi: "Hakkaan puita." — "Mikä sinun kuormasi päällä on?" kysyi repo. "Vanhoja riihipuita", vastasi mies. "Lähdemmekö kotiin menemään?" kysyi repo. "Lähdemme", sanoi mies, ja he läksivät kotiinpäin kulkemaan. Mies pisti kirveensä vyön alle tätä tehdessään. "Katso, mies pitää kirveensä vyön alle, vaikka pölkkyjä on kuormallinen", sanoi repo, "etkös lyö kirvestäsi pölkyn päähän?" Mies silloin otti kirveensä ja löi sillä karhua päähän, että se kuoli. "Enkös nyt hankkinut sinulle suuremman saaliin", sanoi miehelle repo ja juoksi itse metsään.