"Hankinpa suottakin", sanoi emäntä. Mies ei ole asiasta ollakseen, sanoo vain: "Niinpä jos viinaa hankitkin, ei pidä kahviloita ostaaksesi."
"Ostanpa suottakin", sanoi akka. "No, jos ostatkin kahviloita vähän, ei pidä pyhiksi kuitenkaan vieraita kutsua."
"Kutsunpa suottakin", vastasi emäntä. "No, jos vieraita kutsutkin", sanoi mies, "ja niitä pöytään käsket, ei pidä minua panna pöydän päähän istumaan." — "Panenpa suottakin", vastasi taaskin akka ja pöyhistelihe miehensä edessä. "No, minun käsketkin pöydän päähän istumaan", sanoi mies, "ei pidä viinaputelia käteeni antaa kumminkaan." — "Panenpa suottakin", tiuskusi emäntä. "No, jos niin tekisitkin, elä minua kuitenkaan edeltäpäin ryyppäämään käske." — "Käskenpä suottakin", vastasi emäntä entiseen tapaansa.
Näin sai mies akkansa pitämään hyvät joulukestit. Siinä oli vehnästä, piirakaista, siinä kahvia, siinä viinaa niin kauan kuin joulunpyhiä kesti, ja kutsuvieraita vielä päälliseksi; vaan kauankos tätä iloa kesti. Kun juhlan aika oli ohitse, kävi akka vielä vastahakoisemmaksi ja ilkeämmäksi kuin ennen. Mies, joka ei häneltä hengen rauhaa saanut, mietti viimeinkin mielessään: "Päästä minun pitää kuin pitääkin tästä hullusta akasta", ja kun heinäntekoaika kesällä tuli, meni hän niitylleen, jonka halki juoksevan joen yli saattoi pienoinen polkuporras. Tämän hakkasi hän kirveellään puoleksi poikki, jotta hätä hätään miehen kannatti, ja kävi siitä kotiin, sanoi vaimollensa: "Nyt on hyvä ja poutainen ilma, lähtekäämme heinäntekoon niitylle." Eukko läksi, ja kun tultiin joelle, meni mies edeltäpäin porrasta myöten varoitellen joen poikki, etteivät puut pettäisi. Kun siitä sitten akkakin läksi perästä tulemaan, varoitti hän häntä sanoen: "Kulje, vaimoseni, porrasta myöten hiljaa ja varoitellen eläkä hypi, keiku tullessasi, hyvin tuntuivat minusta porraspuut huonoilta ja lahonneilta." — "Hypinpä suottakin", sanoi akka ja koikkui, keikastelihe tullessansa, vaan samassapa porraspuutkin pettivät, ja akka keiskahti jokeen, joka vei hänet myötänsä. Mies silloin läksi vasten virtaa juoksemaan etsiäkseen akkaansa muka. Tämän keksivät muut heinämiehet, joita sattui sen joen varrella olemaan työssä, ja kysyivät mieheltä: "Mitäs etsit?" — "Akkaani ainota, suloista ikisopuani", vastasi mies, "porras pahainen meni poikki, ja eukkoni jokeen katosi." — "Mitäs sinä, hupelo, sitä täältä etsit?" sanoivat toiset, "koska akkasi jokeen putosi, tottahan se myötävirtaa alaspäin jokea meni." — "Niin sen luulisi", sanoi mies, "vaan minun akkani oli aina vastahakoinen eläessänsä, niin tottahan se vasten virtaa kulkee kuoltuaankin." Miehet tämän kuultuansa eivät virkkaneet mitään, vaan arvelivat mielessään: parasta lienee sinulle, jos et akkaasi löydäkään.
TULEVAISTA ELÄMÄTÄÄN TIEDUSTAJAT
Oli rikas mies kerran, monen konnun haltija, suuri pohatta semmoinen. Tämä meni kirkkoon kerran ja kuuli siellä papin saarnassaan sanovan, että huokeampi on kamelin käydä neulansilmän läpitse kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan. Se asia ajattelutti häntä pitkin päivää, ja kotiin tultuansa päätti hän tuhlata pois kaiken tavaransa, että muka jokin toivo voisi hänelläkin olla autuaaksi päästä, sillä neulansilmästä ei hän luullut konsaan sopivansa kulkemaan. Näissä tuumin ottikin kaikki rahat, tavarat mukaansa ja läksi pois koko kodistansa. Matkalla tuli kaksi rosvoa hänelle vastaan, ja niille antoi mies rahansa, toiselle toisen puolen, toisen puolen toiselle, josta kääntyi kotiinsa, kun nyt oli rikkaudestaan päässyt, joka muka papin sanan jälkeen esti häntä autuaaksi tulemasta. Rosvot tämmöisen rikkauden saatuansa mielivät myöskin saaliinensa palata kotiinsa, vaan jos minne päin kääntyivät, oli aina tulinen vuori heidän vastassansa, eivätkä päässeet sen edemmäksi. Tästä alkoi heille hätä tulla, eivätkä tienneet, mikä neuvoksi. Viimein asiata kauan aprikoituansa sanoivat he toisilleen: "Parasta, kun viemme nämä rahat miehelle takaisin, eivät ne näy olevan meille sallitut, koska tuliselta vuorelta emme pääse mihinkään päin kulkemaan." Asiasta näin sovittuaan läksivät sitten rikkaan miehen perästä juoksemaan ja huusivat häntä odottamaan, kun vain etäältä näkivät, mutta rikas, joka pelkäsi heidän tulevan häntä tappamaan, pakeni sitä enemmän. Viimeiseltä tapasivat rosvot hänet kuitenkin ja pyysivät, rukoilivat häntä ottamaan rahojansa takaisin. Mies tosin ei olisi rahoista huolinut, kun luuli niittä autuaaksi pääsevänsä, vaan rosvot kun itkusilmin ilmoittivat, etteivät he rahojen kanssa pääse mihinkään, täytyi miehen kuin täytyikin ottaa rahansa takaisin.
Toisena päivänä läksi rikas mies niin ikään taas matkalle päästäkseen erilleen vahinkona olevista rahoistansa ja antoi ne ensimmäiselle miesvirnakkeelle, minkä maantiellä tapasi; mutta kaikki kävi samalla tavalla kuin eilenkin. Mies, joka ilomielin rahat vastaan otti, ei päässyt niiden kanssa kotiinsa, sillä tulinen vuori oli hänellä aina vastassa, ja hänen täytyi tuoda rahat rikkaalle takaisin.
Pahoilla mielin palasi nyt rikas mies kotiinsa kummeksien sitä, kun ei hän voinut haittana olevista rahoistaan millään tavoin erillensä päästä, sillä papin jyrkät sanat soivat yhä hänen korvissansa: "Huokeampi on kamelin käydä neulansilmän läpitse kuin rikkaan tulla taivaan valtakuntaan." Sattumalta tuli siihen taloon sitten maailmata paljon matkustanut mies, joka muusta kaikenlaisesta puhellen senkin tiesi kertoa, että pyhällä maalla Jerusalemissa oli ylen mainio tietäjä ja viisas, joka voipi ennustaa ja sanoa, millainen ihmisen elämä on tulevaisilla ilmoilla. Isäntä, jolla suuren rikkautensa ja papin saarnan tähden tulevaisesta elämästään oli suuri murhe ja huoli, kokosi kohta kaikki rahat, tavaransa ja läksi vaeltamaan Jerusalemiin tietääksensä, millainen elämä hänellä olisi tulevaisilla ilmoilla. Hänen sinne mennessään tuli roistomies hänelle vastaan, rupesi puhuttelemaan häntä ja kysyi: "Minnepä, mies, menet?" Rikas mies selvitti asiansa suoraan kaikki, että Jerusalemiin hän muka on vaeltamassa. "Niinpä jos sinne menet, kotisi lienee sitten sinulle tarpeeton, ja minä menen ja ryöstän sen puhtaaksi, ettei sen kanssa muilla vaivaa ole", sanoi maantien kulkija. Rikas, jolla oli muut tärkeämmät ajatukset mielessä, ei ollut tästä uhkauksesta millänsäkään, vaelsi vain tietä myöten edellensä. Rosvo puolestaan kulki rikkaan kotia kohden ryöstääkseen sitä niinkuin oli uhannut, mutta mennessä juohtui hänen mieleensä, että: "Jahkapa minäkin menen ensin Jerusalemiin, niin saan minäkin tietääkseni tulevaisen elämäni", ja rupesi ajamaan rikkaan perästä. Kun siitä nyt jonkin aikaa oli juossut, ja rikkaan keksi edellänsä maantietä kulkevan, huusi hän jo etäältä hänelle: "Odota, odota, toveri!" mutta rikas, joka luuli rosvon tulevan rahoja ryöstämään itseltänsä, pakeni sitä kiireemmin. Viimein saavutti rosvo kuitenkin rikkaan miehen, tämä kun oli huonompi juoksemaan, ja kertoi nyt asiansa sanoen aikovansa hänkin lähteä Jerusalemiin tulevaisesta tilastaan tietoa saamaan, koska nyt niin hyvän matkakumppanin oli tavannut.
Kun jonkin aikaa näin oli yhdessä kuljettu, tultiin illan suussa rikkaaseen taloon, jossa oli sellainen isäntä, ettei milloinkaan yöksi vastaanottanut köyhiä ja kerjäläisiä, mutta ainoastaan rikkaita, jotka voivat hyvästi palkita häntä. Tämä kun nyt vieraitaan ennätti puhutella ja sai tietääkseen, minne rikas ja rosvo olivat matkalla, mieltyi hänkin heidän kanssansa matkustamaan, ja kun yötä oli talossa levätty, läksivät kaikki sitten kolmen kesken Jerusalemiin. Siellä, kun viimeinkin perille pääsivät, kuulustelivat he sitä miestä, joka tulevaisesta elämästä tietoja antoi. Tämä mies kun oli tiedostaan mainio ja kaikille tuttu, he kohta yhdyttivätkin hänet ja ilmoittivat hänelle asiansa.
Ennustaja kun miesten tuumat tietää sai, pani heidät itsekunkin eri huoneeseen, ensisti ensimmäisen, rikkaan, semmoiseen ilohuoneeseen, jossa oli kaikenlaisia kukkia ja puiden hedelmiä ja jossa monenlaiset linnut somasti ja kauniisti laulaa sirkuttelivat puissa, että kyllä oli rikkaan sitä lysti kuulla ja siellä majailla. Rosvon laittoi hän sellaiseen huoneeseen, jossa tuli paloi, lieskasi haudassa ja jossa ei muuta lattiaa ollut kuin kaksi laudan päätä seinän vieressä oven suussa, joilla rosvo työn tuskin, väen väkisin pysyi seisoallaan. Kolmannen miehen, sen rikkaan ja saidan, pani hän niin kylmään ja savuiseen huoneeseen, ettei siinä tahtonut kestää ja toimeen tulla mitenkään; ja kaikki kolme hän pani niin olemaan yhden kesäisen yön.