Itse Vanha Väinämöinen
Itse nuin sanoiksi virkki:
"Kuin olis kotoset veitset,
"Eli miun halko-hakkurini,
"Lohi viploin viilläkseni, [kappaleiksi.]
Lohi purstoin pannakseni."
Lohi loiskahti merehen
Kala kirjo-kammertihin. [Toisin: Kala kirjo kimmeltäksi.]
Äsken peätänsä kohotti
Vihurilla viiennellä,
Kupahalla kuuennella,
Näytti jalkoa vasenta,
Oikieta olkapeätä
Aallolla yheksännellä,
Seitsemännellä selällä.
Itse virkki nuin saneli:
"Oi on vanha Väinämöinen,
Oi on hullu hulluuttasi,
Mieletön mielesi vähyyttä!
En ollu Lohi punanen,
Olin nuori Joukahainen,
Kut' on pyyit kuun ikäsi,
Puhki polvesi halasit,
Vaan et tuntenut piteä,
Emp' on sulle siksi tullut
Lohi viploin viilläksesi,
Lohi purstoin pannaksesi."
Itse Vanha Väinämöinen
Hän tuon sanoiksi virkki:
"Miksi sie miulle tulit?"
"Siksi mie sinulle tulin
Sinun sian levittäjäksi,
Sinun jalan jaksajaksi, [riisujaksi.]
Paniaksi peän alasen.
Tulin Vanhalle varaksi,
Turvaksi tutisevalle." — —
— "Voi sie Nuori Joukahainen
Voi sie tulla toinen kerta!"
Tuopa Nuori Joukahainen
Itse nuin sanoiksi virkko:
"Arvoan valehtelian,
Ymmärtelen kielastajan;
En tule Vanhalle varaksi,
Turvaksi tutisevalle".
Itse Vanha Väinämöinen
Alla peän, pahalla mielin
Jo astu kotia kohti;
Emo ennätti kysyä,
Vaimo vanha tutkaella:
"Mit' olet paholla mielin,
Kaiken kallella Kypärin?"
Vaka Vanha Väinämöinen
Heti tuon sanoiksi virkki:
"Kuta pyyin kuun ikäni,
Mutt' en tuntenut piteä,
Piteäkö Väinen neittä."
Toisesa Runosa on Joukahaisen siaan pantu Väinätär tahi Väinämöisen tytär, ehkä puheet ja juttu ovat molemmisa yhdenlaiset. — Tämä Runo on Vuokkiniemen Pitäjästä.
Paavin Opin aikuinen Pääsiäis-juttu.
Jopa marja maalta huuti,
Puolukainen kankahalta:
Tuleppa Neiti Poimimahan,
Tina-rinta riipomahan,
Vyö-vaski valihtomaan,
Ennen kuin etona syöpi
Mato musta muikoaapi.
Neitsy Maria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Vaimo valkian verinen
Viitiseksi, vaatiseksi,
Vaski pantohin paneksi,
Tina-vöihin tilkiteksi,
Valkeihin vaatteihin;
Otti suolta suo-petäjän,
Rämeheltä rasakan männyn,
Otti kartun kankahalta,
Sillä marjan maahan sorto,
Marjap'on lenteli päkeille,
Päkeiltä vyönsä päälle,
Vyönsä päältä leuallensa,
Leuallansa, huulellansa,
Huulellansa, kielellänsä,
Kieleltä keruksisihin,
Siitä vahtahan valahti.
Siitä tyyty, siitä täyty,
Siitä paksuksi panehen,
Siitä leviäksi liteli;
Kovin kantaavi kovoa
Vatan täyen vaikeata
Semo seihtemän keseä.
Sano siitä äitillensä:
"Käyppä kylpyä kylästä,
Saunoa sarajahalta."
Emo varsin vastoali:
"On talli Tapio-mäellä,
Hevon huone hongikossa,
Mihin lautta lapset saapi,
Tuli-portto pojat luopi,
Tuonne pentujen pesiin,
Sora-jouhen soimen päähän."
Maria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen
Meni talliin Tapio-mäellä,
Henkehen hyvän hevosen.
Itse noin sanoiksi virkki:
"Henkeäs hyvä hevonen,
Huokoas vetäjä varsa,
Kyly löyly lämpöseksi!"
Henkäsi hyvä hevonen,
Huokasi vetäjä varsa.
Maria matala neiti
Kylpi kylyn kyllältänsä,
Vatsan löylyn vallaltansa.
Saip' ou tuonne poikuonsa
Heinille kesä-tevoille.