Säilyttääpi poikoansa,
Kullaista omenoansa,
Hopeaista sauvaistansa,
Otti pojan polvillehen,
Lapsen lanne-puolillehen.
Rupesi päätään sukimaan,
Hamsiansa harjaamaan;
Suastansa pii pirahti,
Taimen taittu harjastansa.
Tavottip'on taimentansa,
Kato poika polviltahan,
Lapsi lanne-puoleltahan.
Maria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen
Itkiä kujerteloovi.
Ehtiellen hienot heinät,
Katellen kanervo-juuret,
Tuli tie vastaan.
"Tiiätkö minun poikoani,
"Kullaista omenoani,
"Hopeaista sauvaistani?"
Niinpä tie vastasi:
"Enkä tiiä, enkä tunne.
Poikas' on minunki luonut
Kotin mustan käytäväksi, [kengän]
Kannan karskuteltavaksi,
Ratsahin ajeltavaksi."
Ehtiellen hienot heinät
Kahtoon kanervo-juuret,
Kärppinä kivein lomat,
Oravina puien oksat,
Tuli kuu vastaan.
"Oi kuu Jumalan luoma,
"Näitkö minun poikoani,
Kullaista omenoani,
Hopeaista sauvaistani?"
Niinpä kuu vastaeli:
"Enkä tiiä, enkä tunne.
"Poikas' on minunki luonut
Pakkasella paistamahan,
Tähtilöillä kimaltamahan,
Yksin öitä kulkemahan,
Päiviä makoamahan."
Ehtiellen hienot heinät,
Katellen kanervo-juuret,
Kärppinä kivein kolot,
Oravina puien oksat,
Tuli päivä vastaan.
"Näitkö minun poikoani,
"Kullaista omenoani,
Hopeaista sauvaistani?"
Niin päivä vastaeli:
"Sekä tiiän, että tunnen:
Tuoll' on sinun poikasi,
Kultanen omenasi:
Pirulaiset piinatahan,
Paha valta vaivatahan,
Kahen kallion lomassa,
Paaet alla, paaet päällä,
Somerot syäntä vasten. [Toisin: kesellä syäntä]
Sata on rautasta orihta,
Ne veti veressä silmin
Sinun pojan polosen päälle.
Sata on miestä miekallista,
Sata toinen miekatonta,
Ne veti veressä silmin
Sinun polosen pojan päälle."
"Oi Päivä, Jumalan luoma,
"Nouses koivun konkelolle,
Lepsähäs lepän rehuille,
Paistas kivet pehmiäksi,
Paateret vahtuna valuta,
Somerot veeksi vie!
Paista kerta hempesestä,
Toinen himmestä hiosta,
Kolmas on koko terältä;
Nukuttele nuiva kansa,
Painele väki pakanan,
Miehet miekkojen nojahan,
Vanhat sauvojen varohin,
Nosta Luoja kuolomasta,
Katomasta valta-kaikki!"
Tuo Päivyt, Jumalan luoma
Lenti päätöinnä kanana,
Siipi-puonna siuvotteli
Luojan hauvan partahilla.
Paisto kerta hempesestä,
Toinen himmestä hiosti,
Kolmas on koko terältä.
Nukutteli nuivan kansan
Paineli väen pakanan,
Miehet miekkojen nojahan
Vanhat sauvojen varohin.
"Nouses Luoja kuolomasta,
Hereä uneksimasta!"
Jo nousi Jumalan poika,
Astu Ilmarin pajahan.
"Mitäs on rautiot takovat,
Sepät Hiitten hilkuttavat?"
Niinpä siellä vastattihin:
"Miksis olet kovin osaava?"
— "Sentähen olen kovin osaava,
"Kauvon katon syöjän suuhun,
"Partahan palan purian."
— "Mintäs sull' on silmät suuret?"
— "Kasoin kantosen takana,
"Kilketin kiven takoa;
"Sentähen miull' on silmät suuret.
"Mitäs rautiot takovat"
Sepät Hiien hilkasovat?"
— "Luojalle kuristus-köyttä,
Vaan emme tokati mitellä, [huomanneet]
Miten pitkä Luojan kaula,
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on poikelta leviä."