"Ei laiskan touko kasva."
57. Huolellisesti.
"Kas niin", huudahti Heikki ja pani pois harjan; "takkini ei tosin ole ihan vapaa tomusta, mutta se ei tee mitään. Kuka siitä huolii!"
"Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös tulla hyvin tehdyksi", sanoi vakava, mutta ystävällinen ääni hänen vieressään.
Heikki, joka oli luullut olevansa yksin huoneessa, kääntyi kummastuen katsomaan, kuka puhuja oli. Hän näki isänsä.
"Poikani, takkisi on vielä aivan pölyinen. Harjaa se uudelleen ja hyvin. Kun kaikki pöly on siitä lähtenyt, niin tule minun kamariini."
"Tulen, isä!" vastasi Heikki, vaikka hän itsessään oli nurpeillansa, sillä hänestä oli takki kyllin hyvä semmoisena kuin se oli. Hän tarttui kuitenkin harjaan, ja kun takki oli pölystä ja tomusta ihan vapaa, meni hän isänsä luo.
"Heikki", sanoi tämä, "minä tahdon sinulle kertoa pienen kertomuksen. Tunsin nuoruudessani köyhän pojan, joka äidiltään oli oppinut sananparren: 'Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee myös tulla hyvin tehdyksi.' Tämä poika tuli juoksupoikana rikkaan asioitsijan palvelukseen; ja vaikka hänen tehtävänsä usein näyttivät olevan sangen vähä arvoisia, koetti hän ne huolellisesti toimittaa. Tämä miellytti isäntää niin, että hän otti pojan konttoriinsa. Ja poika noudatti sielläkin entistä ohjettaan. Jos häntä lähetettiin asialle, palasi hän kiireesti, sittenkun oli asian toimittanut; jos hänelle annettiin tilikirja kirjoitettavaksi, teki hän työnsä huolellisesti. Aste asteelta meni hän eteenpäin, kunnes hänestä tuli isäntänsä rahaston hoitaja ja viimein asiakumppani. Hän on nyt varakas mies, ja sydämestään soisi hän, että hänen poikansa Heikki ottaisi noudattaaksensa samaa ohjetta, mikä hänelle menestystä on antanut."
"Mitä, isä, oletteko te ollut köyhä poika?" huudahti Heikki.