"Olen, poikani, niin köyhä, että ensi toimeni oli harjata ja puhdistaa saappaita. Mutta kun minä tämän halvan työn huolellisesti tein, sain minä muuta toimitettavaa. Jumalan siunaus etupäässä ja äitini neuvo: 'kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla hyvin tehdyksi', jota yhäti olen noudattanut, ovat tehneet minut rikkaaksi mieheksi."
Heikki ei koskaan unohtanut tätä keskustelua; ja aina kun hän oli taipuva tekemään jotakin huolimattomasti, muistui hänen mieleensä ohje, jota meidänkin alati pitäisi muistaa:
Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi,
ansaitsee myös tulla hyvin tehdyksi.
58. Rehellinen työ.
1. Älä koskaan häpeä rehellistä työtä. Arvosi ei riipu siitä, mitä työtä toimitat, mutta kyllä siitä, miten sitä toimitat. Jokainen rehellinen työ, jota huolellisesti tehdään, on kunniallinen. On nuoria, joiden mielestä moni ruumiillinen työ on alhainen ja alentava; mutta he erehtyvät suuresti.
Ihmiselle on joka päiväksi määrätty ruumiillista ja henkistä tehtävää, ja siitä, miten ihminen sitä tekee, siitä riippuu hänen arvonsa. Työ, jota tehdään ihmisten hyväksi ja oikeassa mielessä — oli se mitä laatua tahansa —, on aina ylentävää; mutta työ, jota teemme vastenmielisesti ja orjallisessa hengessä, — se alentaa. "Jos olisin kengänparsija", sanoi kerran eräs jalo kristitty, "niin pyrkisin maailman parhaimmaksi kengänparsijaksi." Nuorukainen, joka aina tahtoo tehdä parastansa, oli hänen tehtävänsä kuinka halpa tahansa, kohoo hyvin pian.
2. Eräänä päivänä huomasi muuan kauppamies puotiansa sulkiessaan että viimeinen ostaja, köyhä, vanha ja raajarikko leski, oli unhottanut lattialle tiskin viereen pienen jauhosäkin. Kaikki palvelijat olivat jo lähteneet pois, ainoastaan yksi, joka joitakuita päiviä sitä ennen oli kauppiaan palvelukseen tullut, oli enää puodissa. "Ole hyvä ja vie tuo säkki vanhan vaimon kotiin", sanoi hänelle kauppias. Kun poika siihen ylpeästi vastasi: "En minä ole tänne juoksupojaksi tullut", heitti kauppias häneen säälivän silmäyksen, otti sitten itse säkin kainaloonsa, sulki puodin ja vei säkin vanhan vaimon kotiin, jättäen siihen ylpeän ja hämmästyneen pojan miettimään tekoansa.
Olen nähnyt kaupunginpoikia, jotka pitävät arvoansa alentavana kantaa kotiin torilta äidin ostoksia. Vaikka näkevät että äiti väsyy raskasta koria kantaessaan ja vaikka tietävät että siinä on ruoka-aineita heille, niin häpeävät he tarjota apuansa; "sen saattaisi joku toveri nähdä!" Mutta eipä näistä, jotka tällaista häpeevät, tulekaan kunnon ihmisiä, joll'eivät muutu toisellaisiksi.
3. Seuraava kertomus eräästä Amerikan suurimmista miehistä ansaitsee tulla kaikkien aikojen nuorison mieleen painetuksi.