66. Susi.
1.
Susi on sekä ruumiinrakennuksensa että kokonsa puolesta suuren lammaskoiran näköinen. Kaula ja ruumiin etupuoli ovat sillä hyvin vahvat ja jäntevät. Karva on varsinkin talvella tiheä ja pitkä; siinä on osaksi hyvin hienoa villaa, osaksi pitempiä ja karkeampia karvoja. Sen harmaa väri on talvella tummempi, keväällä vaaleampi. Susi on tavattavissa melkein koko Euroopassa, pohjois- ja keski-Aasiassa sekä myöskin pohjois-Afrikassa. Suomessakin on se kautta koko maan tunnettu.
Kesällä oleskelevat sudet mieluimmin tiheissä ja synkissä metsissä, joissa niillä aina on sopivia piilopaikkoja tarjona. Mutta talvella kulkevat ne lakeille ja asutuillekin seuduille, varsinkin jos on kovia pakkasia.
Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja rohkea. Siten ryöstää se metsistä parhaat otukset sukupuuttoon ja, mikä vielä pahempi, hävittää maamiehen karjalaumoja suurissa määrin sekä anastaa usein metsästäjältä koirat.
Ylipäänsä on susi arkaluontoinen ja pelkuri, mutta nälän ahdistaessa voi se, kuten jo mainittiin, käydä hyvinkin rohkeaksi, jopa toisinaan siinä määrässä, että hyökkää tiellä reen eteen valjastetun hevosen kimppuun. Aniharvoin on susi sellaisissa tiloissa ihmisiä ahdistanut. Milloin talvet ovat kylmiä ja tuiskuisia, silloin ovat sudet vaarallisia, varsinkin koska ne silloin kuljeskelevat laumoissa ja tappavat, mitä vaan eteen sattuu. Tulevatpa aivan lähelle ihmis-asuntojakin ja tunkeutuvat navettoihin, joissa tietysti tappavat karjaa, mikäli ennättävät. Ja vaarallista on pienten lasten talvi-iltoina liikkua yksinään ulkona, milloin susia on kuuluvissa. Muutamia vuosia takaperin kuului länsi-Suomesta kamalia kertomuksia siitä, miten sudet olivat saaliikseen temmanneet pieniä lapsia.
Nälkäisenä voipi väkevämpi susi syödä heikomman toverinsakin. Karhukin saattaa susilauman ahdistaessa joutua alakynteen ja jäädä näiden petojen saaliiksi. Yleensä ahdistaa susi, ahnas ja ruokahaluinen kun on, suurempia elukoita, niinkuin lehmiä, lampaita, sikoja, poroja y.m., mutta tyytyy niiden puutteessa pienempiinkin. Haaskat ovat sille myös mieluisia.
Tavallisesti tappaa susi, samoinkuin ilveskin, yht'aikaa useampia elukoita ja sitten vasta ryhtyy syömään. Lapissa ovat porolaumat aina sen vainon esineenä, eikä se jätä niitä milloinkaan näkyvistään. Kun vaan joku poro jääpi muiden jälkeen tai erkanee laumasta, joutuu se heti suden saaliiksi. On tapahtunut, että susi yhtenä yönä on tappanut kolmekymmentä poroa.
2.
Sudet etsivät saalistaan enimmäkseen hämärän aikaan ja öisin. Talvella saapi usein havaita, että ne tekevät säännöllisiä matkoja, kulkien matkalla melkein samoilla paikoilla, joten usein voipi edeltäpäin arvata päivänkin, milloin ne jälleen saapuvat.