Abu Hassan purskahti nauramaan ja vaipui takaisin patjalle. Se huvitti kalifia niin suuresti, että hän olisi itse nauranut yhtä äänekkäästi, jollei olisi pelännyt lopettavansa liian nopeasti hauskan näytelmän jonka oli itselleen luvannut.
Kun Abu Hassan oli väsynyt nauramiseen, hän nousi jälleen istualleen ja virkkoi vieressään seisovalle pienelle neekeripojalle: — Kuulehan, sano minulle kuka minä olen?
— Armollinen sulttaani, pieni poika vastasi kainosti, teidän majesteettinne on uskovaisten hallitsija ja Allahin käskynhaltija maan päällä.
— Se ei ole totta, senkin mustakuono, Abu Hassan tiuskaisi.
Hän kutsui lähimpänä seisovaa neitosta. — Tule tänne, kaunokainen, hän kehotti ojentaen kättään, — ja puraise sormeni päästä, jota tunnen nukunko vai olenko hereillä.
Neitonen, joka tiesi kalifin katselevan kaikkea mitä tapahtui, oli ylen iloinen saadessaan tilaisuuden osoittaa kykyään hänen huvikseen, astui vakavin kasvoin vuoteen luo ja napaten Abu Hassanin sormen hampaittensa väliin puraisi siihen aika kipeästi. Abu Hassan vetäisi kätensä nopeasti takaisin ja sanoi: — Huomaan olevani valveilla, enkä näe unta. Mutta miten ihmeessä olen yhdessä yössä muuttunut kalifiksi? Tämä on varmaan maailman kummallisin ja hämmästyttävin tapaus! Hän kääntyi saman neitosen puoleen ja virkkoi: — Vannotan sinua, niin totta kuin Allah, johon luotat yhtä hyvin kuin minäkin, sinua suojelee, että et salaa minulta totuutta. Olenko todellakin uskovaisten hallitsija?
— Se on niin totta, neitonen vastasi, — että me, jotka olemme teidän majesteettinne orjia, hämmästymme nähdessämme teidän itsenne epäilevän sitä.
— Sinä olet valehtelija, Abu Hassan vastasi. — Tiedän varsin hyvin kuka olen.
Yhä enemmän ällistyneenä Abu Hassan salli Mesrurin auttaa hänet nousemaan ja antautui vastustelematta orjain puettavaksi. Kun puuha oli suoritettu, suurvisiiri opasti hänet kaksinkertaisen uudinrivin välitse neuvostosaliin, jossa hänet saatettiin kaikella kuninkaallisella loistolla muhkean valtaistuimen juurelle. Kun hän oli päässyt valtaistuimen luo, Mesrur tuki häntä käsivarrellaan, toisen virkailijan avustaessa toiselta puolen. Heidän avullaan Abu Hassan nousi askelmia pitkin ja istahti korokkeelleen, virkamiesten toivottaessa riemuhuudoin hänelle onnea ja menestystä.
Kalifi oli sillä välin seurannut ja sijoittunut paikkaan josta saattoi itse näkymättömänä pysyen katsella näytelmää. Hän tunsi erikoista mielihyvää huomatessaan Abu Hassanin täyttävän hänen paikkansa valtaistuimella melkein yhtä arvokkaasti kuin hän itsekin.