Kuningas ei voinut arvata visiirinsä häijyä juonta eikä ollut kyllin lujatahtoinen pysyäkseen alkuperäisessä mielipiteessään. Keskustelu sai hänet horjumaan. — Visiiri, hän myönsi, — sinä olet oikeassa. Hän on saattanut tulla vartavasten riistämään minulta henkeni, kuten hän rohdoillaan helposti voisikin tehdä.
Ja kuningas kutsutti erään upseereistansa ja käski hänen noutaa lääkärin palatsiin. Aavistamatta kuninkaan aikomusta Duban riensi paikalle.
— Tiedätkö, kuningas kysyi hänet nähdessään, — miksi lähetin sinua noutamaan?
— En, armollinen kuningas, lääkäri vastasi, — odotan kunnes hallitsijani suvaitsee ilmoittaa sen minulle.
— Tuotin sinut, kuningas sanoi, — vapautuakseni sinusta ottamalla sinulta hengen.
Kukaan ei voisi kuvailla lääkärin hämmästystä hänen kuullessaan nämä sanat. — Miksi, oi kuningas, haluat riistää minulta henkeni, hän kysyi. — Minkä rikoksen olen tehnyt?
— Minulle on kerrottu, hallitsija vastasi, — että saavuit hoviini ainoastaan väijyäksesi henkeäni. Ehkäistäkseni aikomuksesi riistän varmuuden vuoksi oman henkesi. Iske, hän sanoi saapuvilla olevalle pyövelille, — ja vapauta minut kavalasta konnasta joka tuli tänne salamurhan hankkeissa.
Kun lääkäri kuuli julman määräyksen, hän arvasi heti, että hänen kuninkaalta saamansa kunnianosoitukset ja lahjat olivat tuottaneet hänelle vihamiehiä ja että he olivat kateudesta yllyttäneet heikon ruhtinaan häntä vastaan. Hän katui parantaneensa kuninkaan pitaalista. Mutta nyt se oli liian myöhäistä. — Näinkö, lääkäri kysyi, — sinä palkitset minut, että paransin sinut? Ah, kuningas, hän huudahti, — salli minun elää, jotta taivas pidentäisi omat päiväsi! Älä surmauta minua, jotta Allah ei kohtelisi sinua samalla tavalla!
Kuningas vastasi julmasti: — Ei, ei, minun täytyy välttämättä hakkauttaa pääsi poikki. Muuten saatat salakähmäisesti murhata minut yhtä taitavasti kuin paransit minut.
Vaikeroimatta, vaikka kuningas häntä näin pahoin palkitsi, lääkäri valmistautui kuolemaan. Pyöveli sitoi hänen kätensä ja oli paljastamaisillaan miekkansa, kun lääkäri kääntyen vielä kerran hallitsijan puoleen lausui: — Koska sinä, oi kuningas, et peruuta kuolemantuomiotani, pyytäisin edes, että sallisit minun palata kotiini antamaan määräyksiä hautajaisistani, sanomaan jäähyväiset perheelleni, jakamaan almuja ja antamaan testamentillani kirjani perinnöksi niille jotka osaavat niitä hyödyllisesti käyttää. Yhden erikoisen teoksen haluaisin lahjoittaa kuninkaalleni. Se on perin arvokas kirja, jota sinun sietäisi huolellisesti tallettaa aarreaitassasi.