Prinssi tuli hyvin iloiseksi, sillä olihan hän löytänyt harvinaisuuden, joka varmaan tuottaisi hänelle prinsessan käden. Jos matolla on sellainen ominaisuus, hän virkkoi, — ostan sen kernaasti.
— Hyvä herra, huutaja vastasi, — olen puhunut teille totta, ja teidät on helppo saada vakuuttuneeksi asiasta. Levitän maton, istahdamme molemmat sille, ja jollemme teidän lausuttuanne toivomuksen päästä huoneeseenne majataloon heti siirry sinne, kauppaa ei synny.
Huutajan vakuutuksen kuultuaan prinssi suostui ehtoihin ja päätti kaupan. He siirtyivät kauppamiehen luvalla hänen myymälänsä takasuojaan, jossa molemmat istahtivat matolle. Ja kohta kun prinssi oli lausunut toivomuksensa päästä asuntoonsa, hän huomasi olevansa huutajan kanssa siellä. Haluamatta varmempaa todistusta maton ominaisuudesta hän laski huutajalle neljäkymmentä kukkarollista ja antoi vielä kaksikymmentä kultakolikkoa kaupanpäällisiksi.
Tällä tavoin tuli Hussain-prinssistä maton omistaja, ja hän oli ylen iloinen, että oli niin pian löytänyt arvokkaan lahjan isälleen vietäväksi. Hän olisi milloin tahansa voinut siirrättää itsensä majataloon jossa oli eronnut veljistään, mutta tietäen että toiset eivät olleet vielä palanneet hän päätti viipyä kaupungissa ja tutkia kansan tapoja ja elämää. Hän sai paljon huvia ja keräsi paljon tietoja käymällä useissa temppeleissä ja muissa loistorakennuksissa ja katselemalla erilaatuisia juhlamenoja. Hän näki komean juhlan, jota lukuisa joukko hinduja kerääntyi viettämään.
Suuri erivärisiin telttoihin laajalle tasangolle leiriytynyt, silmän kantamattomiin ulottuva väkijoukko oli vaikuttava näky. Hän esittäytyi myös maharadjan hovissa, jonka rikkaus häntä aivan huikaisi. Kaikki nämä seikat tekivät hänen oleskelunsa Bisnagarissa hyvin hauskaksi, mutta hän halusi päästä lähemmäksi prinsessa Nurunniharia, jota hän rakasti kiihkeästi, ja hän luuli voivansa olla varma, että saisi prinsessan morsiamekseen. Niinpä hän, vaikka olisikin voinut viipyä kaupungissa paljon kauemmin, maksoi laskunsa majatalossa ja levitti maton huoneensa lattialle, jolloin hänet seuralaisensa kera heti kuljetettiin veljesten toisistaan erotessaan kohtauspaikakseen määräämään vierasmajaan.
Toinen veli, Ali-prinssi, oli yhtynyt karavaanin matkaan ja saapui neljän kuukauden päästä Shiraziin, joka siihen aikaan oli Persian valtakunnan pääkaupunki. Ja kun hän oli matkalla tehnyt tuttavuutta muutamien kauppiaiden kanssa, hän asui samassa paikassa heidän kanssaan sanoen itseään jalokivien kauppiaaksi.
Saapumisensa jälkeisenä aamuna prinssi Ali lähti tarkastamaan jalokivikauppiaiden korttelissa myytäväksi asetettuja varastoja. Häntä kummastuttivat siellä näkemänsä suuret rikkaudet, ja hän käveli kadulta kadulle erinomaisen ihastuneena. Enimmin häntä kuitenkin ihmetytti huutaja, joka kulki edestakaisin norsunluinen putki kädessään pyytäen siitä neljäkymmentä kukkarollista kultarahoja. Ali-prinssi luuli miestä hulluksi, mutta oli utelias tietämään miksi putkesta vaadittiin niin paljon. — Hyvä herra, huutaja vastasi, kun prinssi puhutteli häntä, — tähän torveen on sovitettu lasi. Jos katsotte sen lävitse, näette jokaisen esineen jonka haluatte nähdä.
Huutaja antoi putken hänen tarkastettavakseen. Haluten nähdä isänsä prinssi vilkaisi sen läpi ja näki sulttaanin täysin terveenä valtaistuimellaan neuvostosalissa. Sitten hän toivoi näkevänsä prinsessa Nurunniharin ja näki hänet heti istumassa ilakoiden neitostensa parissa.
Ali-prinssi ei pyytänyt muuta todistusta ollakseen varma, että putki oli arvokkain esine ei ainoastaan Shirazin kaupungissa, vaan koko maailmassa, ja uskoi jos hän jättäisi sen ostamatta hän ei koskaan löytäisi toista yhtä ihmeellistä harvinaisuutta. Hän sanoi huutajalle: — Ostan tämän putken sinulta neljälläkymmenellä kultakukkarollisella. Sitten hän vei miehen majapaikkaansa, laski hänelle rahat ja sai putken.
Prinssi oli hyvin iloinen ostoksestaan ja vakuutteli itselleen, että koska hänen veljensä eivät voisi löytää mitään yhtä harvinaista ja ihmeellistä prinsessa Nurunnihar oli tuleva hänen vaivojensa ja matkojensa palkkioksi. Odotellessaan karavaanin lähtöä paluumatkalle hän kävi Persian hovissa sekä kaikkia kaupungin ympäristön ihmeitä katsomassa. Kun kaikki oli valmista, hän yhtyi ystäviinsä ja saapui onnellisesti ilman seikkailuja tai vaikeuksia kohtauspaikalle. Hän tapasi siellä prinssi Hussainin, ja molemmat jäivät odottamaan Ahmed-prinssiä.