— Kuinka onnellinen sinä mielestäni oletkaan, kun ajattelen nauttimaasi mukavuutta ja sitä vähäpätöistä työtä jota sinulta vaaditaan. Sinut suitaan ja pestään huolellisesti, sinulle tuodaan hyvin puhdistettua viljaa ja raikasta lähdevettä. Sinun tärkeimpänä toimenasi on kantaa isäntäämme kauppiasta, kun hänellä on jokin pieni matka tehtävänä, ja muutoinhan viettäisitkin elämäsi aivan joutilaana. Minun kohtaloni on yhtä surkuteltava kuin sinun on onnellinen. Tuskin on aamu sarastanut, kun minut valjastetaan auran eteen ja pakotetaan raatamaan iltaan asti. Se väsyttää minua niin, että voimani toisinaan aivan uupuvat. Takanani kävelevä kyntömieskin pieksee minua alinomaa. Nahkani on aivan kesinyt auran vetämisestä. Ja kun olen ahertanut varhaisesta aamusta myöhään iltaan ja minut tuodaan talliin, minulle annetaan syötäväksi vain kehnoa ruokaa ja sitäkin riittämättömästi. Näet siis, että minulla on syytä kadehtia sinun osaasi.
Aasi ei keskeyttänyt härän puhetta, ja vastasi sen vaiettua:
— Ne jotka nimittivät sinua typeräksi eläimeksi eivät valehdelleet. Olet liian yksinkertainen. Sallit viedä itsesi minne vain tahdotaan etkä osoita minkäänlaista päättäväisyyttä. Mutta sinua ei kohdeltaisi siten, jos sinulla olisi yhtä paljon rohkeutta kuin voimaa. Mikset tee vastarintaa, kun tulevat kytkemään sinut talliin? Miksi et puske heitä sarvillasi ja osoita suuttumustasi polkemalla jalkaasi? Ja mikset pelotakin heitä äänekkäällä mylvinällä? Luonto on varustanut sinut keinoilla joilla voit vaatia itsellesi kunnioitusta, mutta et käytä niitä. Sinulle tuodaan huonoja papuja ja pehkaantuneita olkia. Älä syö niitä, haistele vain ja jätä ne koskematta. Jos noudatat minun neuvoani, saat pian kokea muutoksen josta kiität minua.
Härkä otti aasin neuvon tarkoin varteen ja myönsi olevansa sille hyvin kiitollinen.
Varhain seuraavana aamuna työmies meni noutamaan härkää. Hän valjasti sen auran eteen ja vei sen tavanmukaiseen raadantaan. Mutta härkä, joka ei ollut unohtanut aasin neuvoa, temppuili ja kiukutteli kaiken päivää, ja kun kyntäjä illalla talutti sen takaisin tallille ja alkoi sitoa sitä kiinni, pahankurinen eläin ei ojentanutkaan nöyrästi päätään, kuten oli tottunut tekemään, vaan oli itsepintainen ja perääntyi vihaisesti mylvien. Sitten se hyökkäsi työmiestä kohti kuin aikoen puskea häntä. Sanalla sanoen, se teki kaikki mitä aasi oli sille neuvonut.
Seuraavana päivänä kyntäjä tuli tapansa mukaan noutamaan härkää työhön, mutta havaitessaan hinkalon olevan täynnä papuja, edellisenä iltana tuomansa oljet koskematta ja härän makaamassa koivet ojossa lattialla omituisesti läähättäen, hän luuli sen tulleen sairaaksi, sääli sitä ja ajatellen, ettei ollut sopivaa viedä sitä työhön, meni heti ilmoittamaan isännälle juhdan tilasta. Kauppias, joka oivalsi härän noudattaneen aasin häijyä neuvoa, päätti rangaista aasia ja käski peltomiestä panemaan sen ikeeseen härän asemesta ja teettämään sillä oikein kovasti työtä. Niin renki tekikin. Aasin täytyi vetää auraa koko se päivä, ja työ väsytti poloista sitä enemmän, koska se oli siihen tottumaton. Sitäpaitsi sitä oli niin ankarasti piesty, että se palattuaan tuskin kykeni seisomaan jaloillaan.
Härällä oli sillä välin hyvin hauskaa. Se söi suuhunsa kaikki mitä sen hinkalossa oli ja lepäsi koko päivän. Se riemuitsi kun oli noudattanut aasin neuvoa, siunasi toveriaan tuhanteen kertaan sen osoittamasta ystävällisyydestä eikä laiminlyönyt lausua julki kiitollisuuttaan, kun aasi oli palannut. Aasi ei vastannut mitään, sen voimat olivat niin uupuneet että se lysähti puolikuolleena pilttuuseensa.
* * * * *
Tässä suurvisiiri kääntyi Sheherazaden puoleen ja sanoi:
— Sinä olet aivan kuin tuo aasi. Erheellinen menettelysi syöksisi sinut surman suuhun. Tottele neuvoani, pysy levollisena äläkä kiirehdi kuolemaasi.