Kun isä Mustafa oli päättänyt työnsä, Morgiana sitoi taas hänen silmänsä, antoi hänelle kolmannen kultarahan kuten oli luvannut ja varoittaen häntä vaikenemaan saattoi hänet takaisin paikalle jossa oli ensiksi sitonut hänen silmänsä. Siellä hän sieppasi siteen pois ja päästi ukon menemään, mutta piti häntä silmällä niin kauan kuin erotti hänet, ollakseen varma, että ukko todellakin palasi kojulleen eikä uteliaisuudesta kääntynyt vakoilemaan opastaan. Sen jälkeen Morgiana palasi kotiin.
Ali Baba ja Morgiana toimittivat nopeasti ruumiin pesemisen ja pukemisen, ja sen jälkeen se käärittiin hautakammioon vietäväksi. Sillä välin kun Ali Baba ja muut perheen jäsenet saattoivat ruumista, naapuriston naiset tulivat tavan mukaan ja yhtyivät lesken valituksiin, niin että koko kaupunginosa kaikui heidän itkustaan. Näin pysyi Kassimin kauhea kuolema salaisuutena.
Kolme, neljä päivää hautajaisten jälkeen Ali Baba siirsi tavaransa julkisesti lesken asuntoon, mutta rosvoilta anastamansa rahat hän kuljetti sinne yöllä. Kun ryövärit viimein saapuivat piilopaikkaansa metsään, he hämmästyivät suuresti nähdessään että Kassimin ruumis oli viety pois ja samalla muutamia heidän kultasäkkejäänkin hävinnyt. — Olemme selvästi joutuneet ilmi, päällikkö sanoi, — ja ellemme keksi ja surmaa miestä, joka tietää salaisuutemme, menetämme vähitellen kaikki aarteemme.
Rosvot yhtyivät yksimielisesti pääryövärin puheeseen.
— Ainoa keino millä voimme saada siitä selvän, päällikkö jatkoi, — on että vakoilemme kaupungissa. Ja jotta ei vilppi olisi mahdollista, ehdotan: joka ryhtyy hommaan eikä onnistu siinä, saa maksaa kalliisti — jopa hengellään.
Yksi rosvoista nousi heti ja sanoi: — Minä suostun ehtoon ja pidän kunnianani panna henkeni alttiiksi joukkueemme palveluksessa. Päällikkö ja toverit ylistivät suuresti tarjokkaan rohkeutta. Kun rosvo oli laittautunut valepukuun, niin että kukaan ei tuntisi häntä, hän meni kaupunkiin ja käveli siellä ristiin rastiin, kunnes osui sattumalta isä Mustafan kojulle.
Suutarivanhus istui penkillä naskali kädessä juuri työhönsä ryhtymässä. Rosvo tervehti häntä ja havaiten, että hän oli iäkäs, sanoi: — Kunnon mies, sinä aloitat työsi hyvin varhain. Onko mahdollista, että tuolla iällä vielä näet niin hyvin? Epäilen ettet vähän kirkkaammassakaan valossa näkisi saumaa.
— Ohoh, isä Mustafa vastasi, — minä ompelin ruumiin kokoon paikassa jossa minulla ei ollut niinkään paljon valoa kuin nyt täällä.
— Ruumiin, rosvo huudahti teeskennellen kummastusta.
— Niin juuri, isä Mustafa vastasi, — mutta en kerro enempää. päällikkö sanoi.