— En suinkaan tahdo urkkia salaisuuttasi, toinen virkkoi, — mutta mielelläni näkisin talon jossa sinulla oli niin outoa hommaa. Paremmin vaikuttaakseen kengänpaikkaajaan rosvo antoi hänelle kultarahan.
— Jos tahtoisinkin siinä suhteessa tehdä sinulle mieliksi, suutari vastasi, — niin vakuutan että en voi, koska minulla oli mennen tullen silmät sidottuina.
— No, rosvo suostutteli, — voinet kai sentään hiukan muistaa tietä jota pitkin sinua kuljetettiin sokkona. Lähtekäämme, ja salli minun sitoa silmäsi samassa paikassa. Kävelemme sitten yhdessä. Ja koska jokaisen tulee saada palkka vaivoistaan, tässä on sinulle toinen kultaraha. Teehän nyt mitä sinulta pyydän.
Kaksi kultarahaa olivat liian suuri kiusaus isä Mustafalle, ja hän virkkoi: — En ole varma että muistan tien, mutta koska kerran tahdot, koetan parhaani.
Ukko nousi ja saattoi rosvon paikalle, jossa Morgiana oli sitonut hänen silmänsä. — Tässä, isä Mustafa virkkoi, — pantiin side silmilleni, ja käännyin näin päin. Rosvo piti huiviaan valmiina, sitoi sen hänen silmilleen ja käveli vieressä, osittain taluttaen ukkoa, osittain antaen tämän opastaa. Vihdoin isä Mustafa pysähtyi ja sanoi: — Luulen etten kävellyt tätä pitemmälle. Ja he olivatkin seisahtaneet ihan Kassimin talon eteen, jossa Ali Baba nyttemmin asui. Ennen kuin otti siteen pois rosvo merkitsi oven liidulla joka hänellä oli siltä varalta kädessään ja kysyi sitten, tiesikö suutari kenen talo se oli. Isä Mustafa vastasi, että hän ei osannut sanoa sitä, kun ei asunut siellä päin.
Havaitessaan ettei voisi isä Mustafalta kuulla enempää rosvo kiitti häntä vaivastaan ja päästi hänet menemään kotiinsa. Itse hän taas palasi metsään varmana että saisi erittäin hyvän vastaanoton.
Vähän sen jälkeen, kun rosvo ja isä Mustafa olivat eronneet, Morgiana lähti jollekin asialle ja palattuaan huomasi rosvon piirtämän merkin ja pysähtyi sitä tarkkaamaan. Mikähän koukero tuo on? hän tuumi. Jollakulla on häijyjä aikeita isäntääni kohtaan. Mutta olkoonpa se riipustettu missä tarkoituksessa tahansa, viisainta on varoa pahinta.
Morgiana kävi hakemassa liidun palan ja merkitsi samoin pari, kolme ovea kummallakin puolella, hiiskumatta sanaakaan isännälleen tai emännälleen.
Päästyään leiriin ryöväri kertoi retkensä tuloksen, ja heti päätettiin että he hiipisivät kaupunkiin ja väijyisivät tilaisuutta tappaakseen vihollisensa. Mutta opas aivan häkeltyi nähdessään, että useat naapuriovet oli merkitty samalla tavalla. — Tämä ei kelpaa, päällikkö sanoi, — meidän on palattava, ja sinun täytyy kuolla. He palasivat leiriinsä ja väärä opas surmattiin viipymättä.
Toinen tarjokas astui esille, lähti kaupunkiin ja otti isä Mustafan johdattamaan itsensä paikalle. Hän oli varovaisempi ja piirsi merkin punaliidulla oveen vähemmän näkyvään kohtaan. Mutta Morgianan tarkka silmä havaitsi senkin, ja hän toisti edellisen menettelynsä yhtä tehokkaasti. Rosvot eivät paikalle tullessaan voineet erottaa taloa. Kovin suuttuneena päällikkö vei miehensä takaisin metsään, jossa toinenkin rikollinen otettiin heti hengiltä.