Pahoillaan ajan ja miesten hukasta johtaja päätti itse ryhtyä toimeen. Kun siis isä Mustafa oli opastanut hänet paikalle, hän käveli edestakaisin talon edustalla, kunnes oli painanut oven tarkasti muistiinsa. Sitten hän palasi metsään, ja tultuaan luolassa odottaneen joukkonsa luo hän sanoi: — Nyt toverit, mikään ei voi estää meitä täydestä kostosta. Sitten hän esitti heille suunnitelmansa, ja kun toiset hyväksyivät sen, hän käski heidän mennä ostamaan naapurikylistä yhdeksäntoista muulia ja kolmekymmentäkahdeksan isoa nahkaleiliä, joista yksi oli täytetty öljyllä ja toiset tyhjiä.
Kahdessa päivässä oli kaikki saatu valmiiksi, ja yhdeksäntoista muulin selkään kuormitettiin kolmekymmentäseitsemän leiliin suljettua rosvoa sekä öljyleili. Päällikkö lähti muuleja ajaen heidän kanssaan liikkeelle ja saapui iltahämärissä kaupunkiin, kuten oli aikonutkin. Hän kuljetti muuleja useita katuja pitkin Ali Baban asunnolle asti, jonka ovelle hän aikoi kolkuttaa. Mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä, sillä Ali Baba istui illallisen jälkeen ulkosalla raitista ilmaa hengittämässä. Päällikkö pysäytti muulit ja sanoi: — Olen tuonut pitkän matkan päästä öljyä myydäkseni sen huomenna torilla, ja nyt on niin myöhä etten tiedä mistä etsiä yösijaa. Sallitko minun yöpyä luoksesi? Olisin hyvin kiitollinen vieraanvaraisuudestasi.
Ali Baba, joka ei tuntenut ryöväriä, lausui hänet tervetulleeksi, antoi määräyksiä hänen kestitsemisestään, piti hänelle seuraa ja käski sijata hänelle vuoteen.
Rosvopäällikkö livahti pihalle, muka öljyastioitaan tarkastaakseen kulki toisen luota toisen luo kohotteli kansia ja kuiskaili: — Heti kun viskaan kiviä ikkunastani, teidän pitää ehdottomasti tulla ulos, ja yhdyn heti teihin. Sen jälkeen hän palasi kammioonsa ja ollakseen herättämättä epäluuloa sammutti pian valkean ja meni vaatteissaan vuoteeseen, jotta olisi kerkeämpi nousemaan.
Morgianan valmistaessa ruokaa aamiaiseksi lamppu sammui, eikä talossa ollut enempää öljyä eikä kynttilöitäkään. Hän ei tiennyt mitä tehdä, sillä lihaliemi oli keitettävä. Nähdessään hänet levottomana miesorja Abdullah sanoi: — Älä ole huolissasi, vaan mene takapihalle ottamaan vähän öljyä yhdestä leilistä.
Morgiana kiitti Abdullahia neuvosta, otti öljyruukun ja meni pihalle.
Kun hän tuli ensimmäisen astian luo, rosvo kysäisi sen sisältä hiljaa:
— Onko aika?
Morgiana hämmästyi tietysti kovin tavatessaan tarvitsemansa öljyn asemesta leilistä miehen, mutta hän käsitti heti, ettei ollut aikaa hukattava, jos mieli välttää suuren vaaran. Niinpä hän astui leililtä leilille vastaten jokaiselle rosvolle: — Ei vielä, mutta kohta. Vihdoin hän saapui öljyleilin luo, täytti kiireesti ruukkunsa ja palasi keittiöön. Heti kun lamppu oli sytytetty, hän otti ison kattilan, kävi noutamassa uutta öljyä, täytti kattilan, nosti sen liedelle, pani runsaasti puita alle ja heti kun öljy alkoi kiehua, meni kaatamaan sitä jokaiseen leiliin siksi paljon että sen sisällä oleva rosvo tukehtui ja kuoli.
Kun tämä homma, joka oli Morgianan urheuden arvoinen, oli hänen suunnitelmansa mukaan aivan meluttomasti suoritettu, tyttö palasi keittiöön tyhjine kattiloineen. Sammutettuaan öljyn kiehauttamiseksi sytyttämänsä roihuavan valkean ja jätettyään lieteen vain sen verran tulta kuin tarvittiin liemen keittämiseen hän sammutti lampun ja pysytteli aivan hiljaa, päättäen olla menemättä levolle, ennen kuin oli pihaan antavasta keittiönikkunasta tarkannut mitä nyt seuraisi.
Hänen ei tarvinnut odottaa kauan ennen kuin päällikkö pieniä kiviä heittämällä antoi merkkejään. Kun hän ei saanut vastausta, hän uudisti sen useat kerrat, kunnes hätääntyneenä astui alas pihaan ja havaitsi, että koko joukkue oli kuollut. Viimeisestä astiasta hävinneestä öljystä hän arvasi millä tavoin toverit oli surmattu. Raivoissaan ja epätoivoissaan, kun suunnitelma oli mennyt myttyyn, hän mursi pihalta puutarhaan vievän oven lukon, kiipesi muurien yli ja pötki tiehensä.
Morgiana meni levolle tuntien itsensä iloiseksi suunnitelmansa onnistumisesta.