Ali Baba nousi ennen päivänkoittoa ja meni orjansa saattamana kylpyyn aavistamatta mitä kotona oli tapahtunut. Hänen palatessaan kylpemästä aurinko oli jo noussut, ja hän ihmetteli kovin nähdessään öljyastiat yhä pihassa. Kauppias ei siis vielä ollut lähtenyt muuleineen. Ovea avaavalta Morgianalta hän kysyi syytä siihen. — Kunnon isäntäni, tyttö vastasi, — Allah suojelkoon sinua ja perhettäsi! Saat paremman käsityksen siitä mitä haluat tietää, kun tulet itse katsomaan mitä sinulle näytän, jos vain viitsit vaivautua seuraamaan minua takapihalle.
Ali Baba lähti tytön mukaan. Morgiana pyysi häntä vilkaisemaan ensimmäiseen astiaan, oliko siellä öljyä. Ali Baba teki niin ja havaitessaan siellä miehen hätkähti ja parkaisi.
— Älä pelkää, Morgiana rauhoitti, — mies jonka siellä näet ei kykene tekemään pahaa sinulle eikä kenellekään. Hän on kuollut.
— Voi, Morgiana, Ali Baba huudahti, — mitä sinä minulle näytät?
Selitähän!
— Kyllä selitän, Morgiana vastasi, — hillitse kummastuksesi äläkä herätä naapureittesi uteliaisuutta. On näet hyvin tärkeää, että asia pidetään salassa. Vilkaisehan kaikkiin muihinkin astioihin.
Ali Baba tarkasti kaikki leilit vuoron perään ja tullessaan sille astialle joka sisälsi öljyä, hän havaitsi sen tavattomasti keventyneen. Hän seisoi jonkin aikaa hievahtamatta, milloin katsellen astioita, milloin tuijottaen Morgianaan, saamatta hämmästyksissään sanaa suustaan. Toivuttuaan hän kysyi vihdoin. — Ja mihin kauppias on joutunut?
— Vai kauppias, tyttö vastasi. — Hän ei ole kauppias sen enempää kuin minäkään. Kerronpa sinulle kuka hän on ja mihin hän on joutunut. Sitten hän kertoi tarinan alusta loppuun, oveen piirretyistä merkeistä rosvojen tuhoamiseen asti. Selostus teki Ali Babaan syvän vaikutuksen, ja hän huudahti: — Olet pelastanut henkeni, ja palkkioksi lahjoitan sinulle vapautesi — mutta teen sinun hyväksesi vielä enemmänkin.
Ali Baba ja orja Abdullah kaivoivat pitkän ja syvän kuopan puutarhan uloimpaan kulmaan ja hautasivat rosvot. Myöhemmin kätkettiin astiat ja aseet, ja vähitellen Ali Baba sai myydyksi muulit joita hän ei tarvinnut.
Metsään palanneesta rosvopäälliköstä elämä tuntui kurjalta, luola kävi hänelle aivan kauheaksi ja sietämättömäksi. Päättäen kostaa Ali Baballe hän teki uusia suunnitelmia ja hankittuaan itselleen puodin, joka sattui olemaan vastapäätä Kassimin entistä, nyttemmin Ali Baban pojan hallussa olevaa myymälää, hän kuljetti sinne paljon kallisarvoisia kankaita. Ja silkkikauppiaaksi tekeytyen hän ryhtyi harjoittamaan liikettä Hodsha Hussainin nimellä.
Saatuaan sattumalta tietää, kenen poika oli hänen naapurinaan kadun toisella puolella, hän antoi nuorelle miehelle lahjoja, kutsui hänet usein luokseen päivälliselle ja koetti kaikin tavoin voittaa hänen luottamuksensa.