Aladdin teki työtä käskettyä, kohotti paaden helposti ja siirsi sen sivulle.
Heti kun kivi oli nostettu paikaltaan, tuli näkyviin pieni ovi ja alemmaksi vievät portaat. — Astu luolaan, loihtija sanoi. — Löydät sieltä kolme isoa salia, joissa kussakin näet sekä oikealla että vasemmalla puolella neljä avaraa, kullalla ja hopealla täytettyä vaskiastiaa. Varo kuitenkin koskemasta niihin. Ennen kun astut ensimmäiseen saliin muista kääriä viitta tiukasti ympärillesi ja etene sitten pysähtymättä toisesta kolmanteen. Ennen kaikkea on sinun varottava koskettamasta seiniä edes vaatteillasi, sillä muuten kuolet heti. Kolmannen salin perällä tapaat ihanaan puutarhaan avautuvan oven, ja kun olet mennyt siitä sisään, näet komeita hedelmäpuita. Kulje puutarhan halki, kunnes tulet viidelle porrasaskelmalle, jotka vievät pengermälle. Sille noustuasi näet seinäkomerossa sytytetyn lampun. Ota lamppu ja sammuta se. Kun olet heittänyt sydämen pois ja kaatanut nesteen maahan, pane lamppu vyöhösi ja tuo se minulle. Älä pelkää nesteen turmelevan vaatteitasi. Se ei näet ole öljyä, ja lamppu kuivuu heti, kun olet tyhjentänyt sen. Jos mielesi tekee puutarhan hedelmiä, saat kyllä poimia niitä.
Nämä sanat lausuttuaan taikuri otti sormuksen sormestaan ja pisti sen Aladdinin sormeen selittäen että se oli suojeleva taikakalu. Hän lisäsi: — Mene rohkeasti luolaan, niin me molemmat tulemme eliniäksemme rikkaiksi.
Aladdin astui alas, ja nuo kolme salia olivat juuri sellaiset jollaisiksi afrikkalainen velho oli ne kuvaillutkin. Nuorukainen kulki niiden lävitse kaikkea kuolemanpelon herättämää varovaisuutta noudattaen, astui pysähtymättä puutarhan halki, otti lampun komerosta, tyhjensi sen ja pisti vyöhönsä. Astuttuaan korokkeelta alas hän pysähtyi puutarhaan tarkastelemaan merkillisiä puita, joiden oksilla nuokkui heleänvärisiä hedelmiä. Muutamien hedelmät olivat hohtavan valkoisia, toisten kirkkaita ja läpikuultavia kuin kristalli, lisäksi oli vielä vaalean- ja tummanpunaisia, vihreitä, sinisiä, purppuranpunaisia ja keltaisia. Sanalla sanoen, siinä oli kaikenväristä hedelmää — jokaisessa puussa erilaisia. Valkoiset olivat helmiä, läpikuultavat timantteja, punaiset rubiineja, vihreät smaragdeja, siniset turkooseja ja safiireja, purppuranpunaiset ametisteja ja keltaiset topaaseja. Aladdin ei tuntenut niiden arvoa ja olisi mieluummin poiminut viikunoita ja viinirypäleitä tai muita luonnollisia hedelmiä. Mutta kun ne olivat hänestä kauniita, hän keräsi kutakin lajia niin paljon kuin jaksoi kantaa täyttäen niillä kaksi taikurin lahjoittamaa kukkaroa ja takkinsa helmat.
Kun Aladdin oli kuormittanut itsensä rikkauksilla, joiden arvoa hän ei tuntenut, hän palasi kolmen salin kautta yhtä varovaisesti kuin oli tullutkin ja saapui luolan suulle, jossa loihtija odotti häntä kovin kärsimättömästi. Hänet nähdessään Aladdin huusi heti: — Setä hyvä, ojenna minulle kätesi ja auta minut täältä ulos.
— Anna minulle ensin lamppu, loihtija vastasi. — Se tuottaa sinulle hankaluutta.
— En voi nyt, Aladdin selitti, — annan sen heti ylös tultuani.
Afrikkalainen velho tahtoi ehdottomasti saada lampun ennen kuin auttaisi pojan holvista, mutta Aladdin, joka oli sullonut povensa ja helmansa niin täyteen hedelmiä, ettei päässyt siihen helposti käsiksi, kieltäytyi luovuttamasta sitä, ennen kuin oli tullut ylös. Itsepintaisen kieltäytymisen ärsyttämänä loihtija kiivastui, viskasi hiukan suitsutettaan tuleen ja lausui kaksi taikasanaa. Paasi siirtyi heti paikalleen, ja maa peitti sen samalla tavalla kuin se oli ollut loihtijan ja Aladdinin saapuessa.
Teko osoitti selvästi, että loihtija ei ollut Aladdinin setä, vaan joku seikkailija, joka luettuaan lampusta salatieteellisistä kirjoistaan tahtoi saada sen haltuunsa. Hän oli vasta hiljattain saanut tietoonsa, mihin ihmeellinen lamppu oli kätketty. Hänelle oli myös selvinnyt, että hänen täytyi saada lamppu toisen kädestä, ja sitä varten hän oli tullut valinneeksi välittäjäkseen Aladdinin jonka henki ei hänestä ollut minkään arvoinen.
Kun velho näki toiveittensa rauenneen, hän lähti vielä samana päivänä paluumatkalle Afrikkaan, käymättä sitä ennen kaupungissa, jotta Aladdinin katoamista ei huomattaisi ja asiaa häneltä tiedusteltaisi.