OLUVINEN. Mitä? Niinkö sinä otat vastaan herroja? Sinun pitää juosta puolen virstan päähän paljain päin ja päiväkirja kädessä herroille vastaan.
HÖLMÖNEN. Suokaa anteeksi, armolliset, minä en tiennyt.
OLUVINEN. Tiennyt? Sinun pitää seista koko päivä ja yö pihalla ja kuullella — Ei, se on pantava päiväkirjaan.
LIISA (Hiljaa Oluviselle.) Ah Jussi, miksi niin kiljut? Minua peloittaa, ett'emme niin saa ruokaa.
OLUVINEN. Liisa, ruokaa? Kestkieverissä, näetsen, pitää kiljua, noitua ja tapella. Se antaa matkustavaiselle suuremman arvon, nimittäin kuin on vähä entistä. (Ottaa kynän ja alkaa kirjoittaa.)
LIISA. Mutta Jussi, ethän sinä osaa kirjoittaakaan.
OLUVINEN. Liisa, sinä et tiedä. Niitä on paljo, jotka kirjoittavat, vaikka eivät osaa. (Kovasti, kirjoittaessaan.) "Tie, jota minä allekirjottaja ajoin ja minun vaimoni, oli sangen kehno ja kunnottomassa tilaisuudessa. Ja koska lähestyin tätä kestkieveriä, niin tuli vastaani vihainen koira, joka haukkui niin että vaimoni säikähti, josta kuin häntä kuritin, hän minulle irvisteli hampaitansa ja tahtoi purra. Pihalla en nähnyt myös niin sielua, pait mainitun koiran, ennenkuin kyytimiehet tulivat tuvasta, jotka myös olivat niin hävyttömät, että riisuttuansa hevoseni juomarahasta haukkuivat minulle ja vaimolleni takaapäin, kuin siat. Tultuani vierasten tupaan kestkieveri kaatui lattialle minun jalkoihini ja vaimoni, joka niin muodoin oli juovuksissa. Sen vuoksi olen tullut viivytetyksi kestkieverin kautta, niin että minun täytyy olla ruualla ja minun raukaan vaimoni, jonka tämän kautta nyt saan jättää asianomaisille kruununmiehille tarkemmin tutkia hänen mainittua vetelyyttänsä. Vielä saan muistuttaa, että kestkieverin kirjoituskynä oli niin huono, ett'ei tätä kirjoitustani kukaan voi lukea. Tänä vuonna tässä kuussa. Oluveliiniuslander."
HÖLMÖNEN. Teidän armonne! Teidän vapasukuisuutenne! Rukoilen nöyrimmästi, suokaa anteeksi! Se on kaikki vaimoni syy.
OLUVINEN. Mitä? Vaimosi? Hyvä ystävä, vaimosta on kaikki paha maailmaan tullut. Sinulle minä siis nyt annan anteeksi tällä kertaa. Mutta tuo nyt meille ruokaa, mitä parasta sinulla on.
HÖLMÖNEN. Ruokaa! Niinkuin tulessa. Hoi Katri! Mari! Hoi!