Kaukana nä'in
Purjehen, lennossa läntehen päin.
Hauska on seurata vielä
Friitjoa siellä!
Lainneinen, so'!
Hiljastu! rientää se muutonkin jo.
Loistakaa tähtiset noille
Purjehtijoille.
Sitte kun tuo
Taas kevä kotio hänen, niin mua
Ei näe silmänsä tässä,
Rantoja lässä.
Siks mun saa,
Rakkaudestani, tuonelan maa;
Taikka jos vieläkin hivun
Waivoissa kivun.
Haukka, hän sun
Juuri niin orvoksi jätti, kun mun;
Mutta en päästäkkän sentään
Pois sua lentään.
Muotoses saan
Neulojen liinasen kulmalle vaan:
Siiviss' on hopia multa,
Warpaiksi kulta.
Haukalta sai
Frejakin siivet, ja niillä hän kai
Lenteli lystinsä vuoksi
Kultansa luoksi.
Siipes, jos saan,
Niin mua eivät ne kannata, vaan
Kuolema minulle antaa
Siivet, kun kantaa.
Haukkanen so'!
Katsos nyt kanssani lainneille, jo!
Ah, mutta eipä nyt vielä
Näy häntä siellä.
Kuolluna mun
Löytää hän vissiin, ja hengissä sun.
Terveiset saa sitte sulta
Itkevä kulta.