J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1845 sanomiin "Åbo Tidningar" n:o 83.]
RAKKAUS
Wienan reunall’ koivun alta
Kuulu soitto kaunihin
Aurinkoisen taivahalta
Waipuessa aaltoihin.
Siellä istu ihanainen
Neitsy kanteleinensa,
Sulhoansa surevainen
Muilla mailla kaukana.
Ilakoiten ilta-henki
Ulpukoita uittelee,
Nukkuvaisen kukkasenki
Hieno-huulet suutelee.
Näitä neitsy niiskutellen
Kyynel-silmin katselee,
Wirran vienon pyörtehellen
Suru-suulla soittelee:
"Suotta (laine läikkyväinen,
Turha vetten vierimä)
Aik' on raukan rientäväinen,
Yksinäisen yljätä.
Koska saanen sylissäni
Suositella sulhoaan'?
Ikävissä itkeväni
Tietäneekö ollenkaan?
Uskollinen olevansa
Wanno varsin kuolemaan;
Eipä liene armastansa
Häntä saatu unhottaan.