Kukostus on tärkki liljan,
Surkastuu jo muotoni.
Kultan' kurja! Ah, jos hiljan
Tulet, löydät hautani".
Niin hän laulo, levollensa
Luonnotarten mennessä,
Katosi jo laulunensa
Leivonen, lintu kielevä.
Hiljasesti kyhkyläinen
Kumppaninsa kyljessä.
Laulurastas yksinäinen
Kuultelee hän tyttöä.
Yö jo maita peitteleepi
Warjohonsa; uupuva
Ääni viimein vaikeneepi
Walittava rannalta.
Sinne aina iltasella
Palas nuori neitonen,
Siellä tahto odotella
Tulemista sulhasen.
Kuulu kerran ääni tuttu,
Tuli viimen viipynyt:
Ihanaksi mailma muuttu,
Katos kaikki tuska nyt.
Soi nyt harppu heljimmästi
Sanat, sulhon tultua,
Laula lintu lempiästi
Raiku metsä rannalla!
Tanssi kukka kauno-päinen,
hieno-helma heiluva,
Liehu lehti löyhyväinen
Leikki lumme lahdella!
Sulhasensa sai jo nainen,
Kyllä kauvan kaivatun;
Aika armas alkavainen
On nyt kanssa kihlatun.
Wiipymättä vihkiääpi
Rakkaus he rauhassa,
Suosiolla säilyttääpi.
Onnen oivan runsasna.