Täällä sydän huokailee, ja
itku silmän täyttää;
Siellä sydän iloitsee, ja
silmä riemun näyttää.
Sinne toivon siivillä jo
sydän pieni lennä;
Siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 2.]
POHJALAISEN KANTELE
Lämpöselle Louna-maalle
Pohjan mies on muuttanut,
Antavaisen ilman alle
Kodon uuden katsonut.
Lemmakas on laakso siellä,
Laiho runsas loistava;
Wisertäävät linnut vielä
Tuhannella taidolla.
Mutta mieli pohjalaisen
Isän-maan on muistava,
Kankahan sen kaikuvaisen,
Sulo suot ne kaukana.
"Soippas, kuulus kaunokaisin
Wanha Wäinön kantelet!" –
Walittaa se: "Oi, jos saisin
Salot, sauhut entiset!
Hedelmillä herkku-suita
Eipä Suomi suosita;
Wiikunoita viinapuita
Etpä nähdä siellä saa.