Kielten synty.
Ihmiset olivat lisääntyneet ja heidän ensimmäinen asuinsiansa tuli ahtaaksi, vaan enimmäkseen siksi etteivät he elänneet sovinnossa keskenänsä. Ukko tahtoi heidän nyt leviämään ympäri maan ja osotti erinäisille kansakunnille eri asuinsiansa. Paremmin heitä toisistaan vierastuttaaksensa päätti hän antaa jokaiselle omat tapansa, oman nimen ja oman kielen. Kaikkein kansain täytyi siis vielä kerran määrätyllä päivällä kokoontua hänen luoksensa sille siniselle eli Kattilavuorelle saamaan omasuutensa, tapansa, nimensä ja kielensä.
Wesi ja tuli vihaavat toisiansa ja toinen heistä pyytää toista surmata. Mutta kuin ihminen antaa yhdelle heistä voiton, niin se voitettu puollustaa itsiänsä, antaen vaan väkisin itsiään surmata. Olettahan te kuulleet ja nähneet kuinka kattilaan suljettu ja tulelta vaivattu vesi ensin rupee surkiasti vinkahtelemaan, sitte alkaa parkua ja viimen minkä jaksaa hyppii ylös päästäkseen astian reunoin yli vihamiehensä päälle. Tämän kokeen laittoi nyt Ukko saahakseen tulelta vaivatun ve'en äänestä ja liikkeestä jokaiselle lähestyvälle kansalle kielen, nimen ja muut tavat.
Warhain aamulla alkoi Ukko puuhansa, sillä paljon kansoja oli tyytytettäviä. Hän sytytti aika rovion, sysäsi kolmijalan sen päälle ja asetti kattilan täytetyn sillä kummallisella ve'ellä siihen. Tuskin sai valmiiksi nämät varustukset kuin jo tuli eräs kansa, iloinen, urhollinen ja uuras. "Ahaa, katsopas teitä kuin olette varhain liikkeellä, sitä minä rakastan. Mutta Kattila vielä ei kiehu; kuinka tyyvytän nyt teiän? Kuitenkaan en taho teitä viivytellä. Te voitte kutsua itsenne minun omaksi kansakseni, ja oma kieleni olkoon myös teiän". Niin sai Wiron kansa kunnian kutsuttaa Ukon ensimmäisiksi kansaksi, puhua hänen kieltänsä ja olla vapaa kaikista omituisista tavoista ja juonista, jotka muuten ovat Jumalalle harmiksi ja lähimäisille tuskaksi. He menivät kotiinsa sillä. Kattila teki tekoonsa ja jokainen kansa sai saatavansa. Waan ken tuntee kaikki kansat, jotka tähän kokoontuivat, ken voi sanoa heiän nimensä, ja ken on ollut niin onneton jokaisen kanssa tulla niin tutuksi, että hän olisi saanut kärsiä heiän kaikkein tapoja ja juonia, heiän kummallisuuksia, joita jokainen kansa itserakkauessaan kutsuu evuksi ja eroituksiksi? yksi erotaksen laiskuuessa, toinen ylpeyessä, kolmas saituuessa, neljäs julmuuessa; Ja virka minulle se kansa joka ei ylpeilisi sellaisella pääomaisuuellaan?
Mutta muutamia myöhäsiä en voi jättää nimittämätä, jotka viipymisillään muuten närkästyttivät Ukkoaki.
Ilta oli nimittäin jo käsissä ja Ukko oli hyvillä mielin saatuvansa niin tämän paljotöisen päivän loppuun. Kansat herkesivät jo tulemasta ja Ukko rupesi sammuttelemaan valkiata. Silloin tuli vielä iso kansa, jauhotetut valetukat päässä, kirjavissa vaatteissa, kaikilla maailman turhuuella koristetut. Wihastuksissaan katsahti Ukko yliolkansa heitä ja sanoi: Aha! Te olette niin kauan laittainneet. Puhukaa! nyt itse valkia? Tuskissaan rupesi vesi parkumaan, Döyts, peits, Döyts, peits. Sitte rupesi se kiehumaan, annellen: Saksa maksa, Saksa, maksa; Hyvä, sanoi Ukko, teitä emme taho pitempää viivytellä. Siinä olette nyt kuulleet nimenne, kielenne ja toimituksenne; menkäät ja puhukaat itseenne ylpeyttä yli muihen kansain. Sen neuvon saivat Saksalaiset.
Luulten nyt vihtoin pääsneensä sammutti Ukko valkian viskellen kekäleet ympärisen, ja laittaisiin maata. Waan vielä tuli eräs joukko verkkanen, likanen ja törkiä. He valittivat nyt tien pituutta ja kehnoutta. "Laiskoille ja joutilaille minulla ei ole eri nimeä. Jälleenkö minun on teille tuli tehtävä? Mutta ehkä ve'estä vielä jotain selvää saisi." Katsoen nyt kattilaan, oli vaahti ve'en päällä, jota hän lusikalla sysäsi syrjään ja läiskäsi viimen täyen lusikan siitä maahan. Waahti puolessaan maahan antoi äänen "latsch". "No hyvä" sanoi ukko Latshit, Latvitshit olkoon nimenne, ja teiän kieli olkoon kaikista muista kielistä kerätty. Niin pääsivät viimeksi Lättiläiset tiehensä.
Työ päättyi. Ukko meni tiehensä. Kattila nyt on jo poikessa, mutta tulen sia vielä on nähtävä. Ja kuin muut vuoret paistavat auringon valosta niin Kattila vuori on vieläki sinisellä savulla piiritetty ja se kutsutaan vieläki Kattilavuoreksi.
6:s
Weljekset ja Pakkanen.