Weljeksistä oli toinen rikas, toinen köyhä. Rikkaalla oli paljon ruista kylvetty maahan ja kyllältä karjaa. Mutta köyhällä vaan vähäinen ruista pikkuisessa aituuksessa. Tuli pakkanen, vei senki vähäisen. Mikä nyt köyhälle eteen muu kuin mennä pakkasen luo? Hituisen astuttuansa tuli sauna vastaan; meni saunaan. Saunassa oli vanha vaimo, joka kysäsi, mikä hänellä asiana? Hän vastasi: "kylvin hituisen ruista maahan, sen vei pakkanen, ja läksin nyt häneltä kysymään, miksi minulle sen teki." Waimo vastasi: "Pakkanen, kaiken viejä, on poikani, vaan nyt ei ole koissa; kotiin tullessaan viepi sinunki, nouse sentähen uunille, jossa voit tuloansa vuotella". Mies kapusi uunille ja pakkanen tuli kotiin. Sillon sanoi pojallensa akka: "poikani, miksi veit köyhän rukiin, joka muutenki oli puutoksessa?" Poika vastasi: "epäilinpä sitä ottaissaniki." Silloin sanoi köyhä: "antakaat minulle ees kotvaseksi elääkseni, kuolenhan minä muutoin nälkään, sillä minulla ei ole elämän einettä." Pakkanen sanoi: "Antakaamme miesparalle millä voisi elää." Niin antoivat hänelle leipäkontin ja sanoivat: "tahtonet syyä, niin sano vaan: 'avau kontti', niin ruokaa on minkä jaksat syyä, ja syötyäsi sano: 'mene kiini kontti', niin ruoka menee konttiin ja kontin suu kiini".
Mies luki tuhansia kiitoksia ja meni tiehensä. Matkasen astuttuansa, sanoi: "avau kontti", ja kontti avautu samassa, ja hän sai ruokaa kylläksensä. Syötyänsä sanoi: "mene kiini kontti", ja ruoka meni jälleen, kontin suu meni kiini. Niin meni kotiinsa ja teki pakkasen neuvokin mukaan.
Waimonensa aikaisen näin elettyä, alkoi rikas veli ostella häneltä tätä konttia, ja antoi hänelle siitä sata härkää ja sata lehmää, sata hevoista ja sata lammasta ja osti sen omaksensa. Niin pääsi köyhä veljes hyvin rikkaaksi, vaan mitä auttoi häntä rikkautensa, sillä hänellä ei ollut heiniä, ja siksi kuolivat nälkään kaikki nämät eläimensä, ja hän tuli yhtä köyhäksi kuin ennenki. Mikä nyt taas neuvoksi muu kuin kulkeminen jälle pakkaselta saamaan uu'en kontin? Silloin sanoi pakkanen: "tuhmuuessasi tuhlasit kontin ja tulit jälleen köyhäksi." Antoi kuitenki pakkanen hänelle toisen leipäkontin, joka oli paljon kauniimpi ennistä. Mies kiitti ja meni iloisena matkaansa, luullen tämän kontin samallaiseksi kuin entisenki.
Nälän tultua sanoi taas entisellä tavallansa. "Avau kontti." Heti sanottuansa aukesi kontin suu ja kontista tuli kaksi miestä karttu käessä, jotka pieksivät hänen pahanpäiväseksi, ennen kuin kerkisi virkkaa: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu kiini. Silloin sanoi hän "Eläppäs huoli, nyt tahon taas vaihtaa veljeni keralla." Tuli kotiin, näki veli tämän kontin paljon kauniimmaksi ennistä ja halasi samassa vaihtaa sen; toisella ei ollut siihen mitään vastustelemista, ja niin vaihtoivat konttia. Silloin kutsui rikas veli kaikki sukulaisensa ja kaikki herrat luoksen ja, sillä hän tahtoi nyt enissä pitää suuret piot tällä kontillansa. Kuin kaikki herrat ja vieraat olivat kokoontuneet, kiljusi hän: "aukia kontti." Kontti aukesi samassa, mutta siitä tuli kaksi miestä karttu käessä ja alkovat pieksää vieraita, jotka saivat selkäänsä niin että niien täytyi pötkiä ilman vaatteita tuvasta tiehensä. Saipa tuo kontin isäntä selkäänsä niin hyvin kuin muutki. Wiimen kerkisi kiljasta: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu tukkeutu. Päälliseksi pieksivät ne kutsutut vieraatki isäntäänsä ennen kuin menivät pois. Mutta se rikas veljes oli nyt yhtä köyhä kuin köyhä veljes oli ollut sitä ennen. Hänellä oli kyllä se koria kontti, mutta siinä olivat vaan karttu miehet, niin että jos tahtoi siitä syyäksensä, sai aina selkäänsä. Mutta köyhä veljes söi vaimonensa ja lapsinensa vaihetusta kontista kaiken elinkautensa.
Jumala ei jätä avutta, jotka eivät ole itse olleet syynä köyhyyteensä; mutta joka omalla tyhmyyellänsä eli ahneuellansa ja ylpeyellä on köyhtynyt, hänelle ei ole apua muusta kuin kartusta.
7:S
Leipä-palasen ristiminen.
Seitsemän vuotisella oli lapsi, joka ristille viiessä oli muuttunut kiveksi ja pappi sanoi: "miksi ristisin minä kiveä?" Weivät siis sen jälleen kotiinsa, ja se muuttui taas lapseksi. Toisena päivänä veivät sitä taas ristittäväksi, ja silloin muuttui jääpalaiseksi. Pappi sanoi: "miksi ristisin jääpalaista?" Weivät lapsen taas kotiin. Kolmantena päivänä saattoivat sitä jälleen ristille; jolloin se muuttui leipäpalaiseksi, ja pappi risti tämän leipäpalaisen; mutta se muuttui jälleen lapseksi.
Jos pappi olisi ristinyt kiven, niin olisi koko maa tullut niin kovaksi kuin kivi. Jos taas olisi ristinyt jääpalaisen, niin olisi maa tullut niin kylmäksi kuin jää, ettei mikään siinä olisi kasvannut. Sentähen risti pappi leipäpalaisen, että leipää olisi niin kauvan kuin maa on pysyvä.