Palataksemme tuohon alkuperäisempään katsantokantaan, joka samoinkuin tähdistä ennustaminenkin on Itämaiden kansoilla ikivanha ja jonka mukaan siis tähdet ovat ihmisten edustajia taivaalla, ei huomiomme voi olla kohdistumatta siihen tosiasiaan, että ihmisen yläilmoissa oleva vastine näinollen on edustamassa häntä ja hänen elämäänsä tähtitaivaan säännöllisessä, lainalaisessa liikkeessä. Mutta yleisen käsityksen mukaan tähdet ovat sidotut näkymättömillä siteillä pohjantähteen tai tuohon tarunomaiseen esineeseen, jonka kuvitellaan muodostavan kaikkeuden keskuksen. Jälkiä tästä käsityksestä emme tapaa ainoastaan muinaisten sivistyskansojen opeista, vaan hyvin useiden luonnonkansojenkin uskomuksista. Varsinkin pohjantähteä lähinnä olevat tähdet ja tähtikuviot on jo ammoin selitetty olevan tähän köydellä sidottuja, mutta muidenkin tähtien liikettä tarkoin määrätyillä radoillaan on luonnonihmisen vaikea selittää yhtä havainnollisesti muulla tavalla. Muistomerkkinä tästä käsityskannasta esiintyy raamatussakin kysymys: "Taidatko solmia Plejadien siteet tai päästää Orionin köydet?" (Job. 38:31). Täydellisimmin kehitettynä tämä kuvittelu ilmenee m.m. persialaisen Bundehesh kirjan sanoista, että kaikki tähdet, niinhyvin kiinto- kuin kiertotähdetkin, ovat sidotut maailman keskusvuoreen, Hara-berezaiti'in, jonka ympäri ne liikkuvat. Braamalaisten vastaavia uskomuksia kuvailee Vishnupurana huomauttaen, että sidelankoja, jotka yhdistävät eri tähdet pohjantähteen, on yhtä monta kuin on tähteä taivaalla. Milloin jokin näistä sidelangoista katkeaa, aiheutuu tähden putoaminen. Sekin käsitys esiintyy myös intialaisten uskomuksissa, että kaiken keskuksena oleva paalumaiseksi kuviteltu esine pyörii lakkaamatta samalla kun taivaan lukemattomat tähdet kiertävät sitä.

Jos siis palautamme mieleemme kaikki yllämainitut tähtitaivaaseen liittyvät uskomukset, mitenkä noiden eri langoissa kiertävien tähtien on kuviteltu edustavan maan päällä eläviä ihmisiä ja mitenkä tähden putoamista on pidetty sitä vastaavan henkilön kuoleman merkkinä, ymmärrämme, että helposti on saattanut syntyä käsitys olennosta, jonka haltuun nuo satumaiset langat ovat uskotut. Kun Itämaiden suuri synnynjumalatar oleksii, kuten olemme osoittaneet, juuri tuossa kaikkeuden keskuskohdassa, on luonnollista, että hän paremmin kuin kukaan on soveltunut kohtalon haltiattareksi ja elämänlangan laatijaksi. Tuo sauva, johon ostjakkien uskomusten mukaan jokaisen elämänlanka on kiinnitetty ja jolla oletamme olevan taivaallisen esikuvan, onkin siis syystä joutunut hänen äidilliseen käteensä. Ainoastaan näin olettamalla voimme ymmärtää, mitenkä synnynjumalattaren on uskottu jo syntymähetkenä peruuttamattomasti määräävän kunkin ihmisen elämän pituuden.

Mitä selvimmin kuvastuu kysymyksessä olevan uskon alkuperä muinaisten liettualaisten perin naiskäsityksistä, joiden mukaan "kohtalon jumalatar. Verpeja (Kehrääjätär) istuu taivaan kannella (navalla) ja niin pian kun lapsi syntyy, alkaa kehrätä hänen elämänsä lankaa, langan pään hän sitoo uuteen tähteen, mikä välttämättömyyden pakosta ilmaantuu taivaalle heti lapsen syntyessä. Kun ihmisen viimeinen hetki lähestyy, katkaisee Verpeja langan, tähti putoaa, sammuu ilmaan ja ihminen kuolee."

Nuo liettualaisten vanhoissa taruissa esiintyvät kutojattaret taas, joiden sanotaan olevan seitsemän sisarusta, ovat ilmeisesti kiertotähtiin liittyvien kuvittelujen luomat. Samanlaista mielikuvaa tulkitsee kauniisti V.A. Koskenniemi runossaan "Planeettain laulu", jossa kiertotähdet laulavat:

"Yli tyhjyyden ja hämärän me kudomme kangasta elämän."

KOHTALO.

Fata regunt orbem, certa stant omnia lege.

Manilius.

"Sijan tiedän, kussa synnyin, en tiedä sitä sijoa, kussa kuolo kohtanevi." Tämä suomalainen sananlasku tulkitsee kauniisti ihmisen hillittyä surua sen johdosta, että hänen tulevat päivänsä ovat tykkänään hämärän peitossa. Tietämätöntä on sekin, mitä huominen päivä on tuova tullessaan. Siitä huolimatta on ihmisessä jo varhain herännyt halu jollakin tavalla tyydyttää uteliaisuuttaan myös tuleviin tapahtumiin nähden. Luonnonkansojen tietämishalu ja siitä johtuva ennakolta tiedustaminen keskittyy kuitenkin vain läheisimpään tulevaisuuteen, siihen miten heidän aikomansa hankkeet, kuten metsänkäyntinsä, kalastuksensa tai sotaretkensä menestyvät. Kun jokaisen yrityksen onnistumisen samaten kuin jokaisen vastoinkäymisenkin uskotaan olevan erinäisten henkiolentojen aikaansaamaa, on ymmärrettävää, että juuri näiden mielialan tunteminen on alkeellisen tiedustamisen pääasiallisena kohteena.

Käsitys, että salaperäiset henkiolennot ympäröivät ihmistä ja tavalla tai toisella saattavat häiritä hänen onneaan, on pallollamme yleinen ja ihmissuvun lapsuudenuskonnon oleellisimpia piirteitä. Ei ainoastaan tapaturmat, sairaudet, tuhotulvat ja maanjäristykset ole niiden aiheuttamia, vaan niinkin vähäpätöisissä seikoissa kuin tiellä lankeamisessa tai viritetyn pyydyksen itsestään laukeamisessa näkee luonnonlapsi jonkin pahansuovan henkiolennon kujeita. Vieläpä itse kuolemakin, kuten olemme huomauttaneet, johtuu hänen ajatuskantansa mukaan siitä, että kateelliset henget ovat anastaneet asianomaisen sielun tai muulla tavalla lopettaneet hänen elämänsä. Mutta niin oikullisten olentojen käsiin kuin tämä usko asettaakin ihmisen elämänjuoksun, sisältyy siihen kuitenkin se lohdullinen piirre, että näitä henkiä uskotaan voitavan hyvittää ihmisille suosiollisiksi.