Hyvin mielenkiintoinen piirre Veda-runouden uskomuksissa on se, että ritan johtajina tai vartioina esiintyy muuan jumalasarja, johon alunpitäen on kuulunut seitsemän olentoa, Adityat. Näilläkin on vastineensa iranilaisten taholla, Amesha-spentat, jotka samoinkuin edelliset muodostavat seitsikon. Mitä nämä jumalat, joista ei ole olemassa myyttejä, alkuaan ovat olleet, ei käy ilmi niitä koskevista lähteistä. Edellämainitun sarjan ensi sijalla mainitaan usein taivaan jumala Varuna, myös tämän rinnalla Mitra, joita yksinäänkin usein nimitetään 'ritan vartioiksi', mutta paitsi noita kahta pääjumalaa ovat sarjan muut olennot, joille annetaan sellaisia epämääräisiä nimityksiä kuin Bhaga ('onni, rikkaus'), Amsa ('osa') ja Daksha ('kunto'), perin hämäriä. Yhtä epätietoisiksi mainittujen jumalien alkuperästä jättävät meidät iranilaisten vastaavien olentojen luettelossa nimet 'Terveys', 'Kuolemattomuus', 'Hyvä ajatus' y.m., kuitenkin sarjan johtajana täälläkin on taivaan ylijumala, Ahura.
Se seikka, että nämä olennot suurimmalta osaltaan eivät näytä olevan muuta kuin paljaita nimiä, on omiansa yhä enemmän kiinnittämään huomiotamme itse jumalien lukuun, mikä useampien tutkijoiden mukaan edustaa yhtä vanhaa käsityskantaa kuin itse rita eli asha, johon ne ovat mitä läheisimmässä suhteessa. Oldenberg näkee tässä jumalasarjassa vierailta saadun kuvitelman ja olettaa, että siinä piilee babylonilaisten seitsemän planettijumalaa. Schroeder asettuu kuitenkin hiljattain ilmestyneessä teoksessaan vastustamaan tätä oletusta, mikä hänen mielestään on ylen heikosti perusteltu, "Oldenbergin todistusainehisto kun on kauttaaltaan riittämätön". Schroederin mukaan voi korkeintaan seitsenluku olla Babyloniasta peräisin, mutta itse haltiat ovat omaperäisiä ja vaikkakin ne ovat "taivaallisia valojumalia, eivät ne silti ole minkään valoilmiön tai tähden edustajia". Ne ovat ainoastaan "ikuisen, horjumattoman sekä fyysillisen että siveellisen maailmanjärjestyksen luojia, ohjaajia ja vartioita". Ne ovat "hyviä, ystävällisiä, synnittömiä jumalia", jotka eivät tunne "oikkuja, päähänpistoja eikä paheita, kuten muut jumalat". Vielä hän olettaa, että vähemmät näistä ovat ikäänkuin itsestään syntyneet sarjan etunenässä esiintyvän Ylijumalan ympärille "edustaen melkein vain hänen erikoisnimiään".
Tätä ongelmaa emme näin ollen näytä voivan ratkaista yksinomaan indo-iranilaiselta pohjalta lähtien. Onneksi tarjoavat indo-iranilaisten naapuruudessa eläneet kansat meille runsaasti asiaa valaisevaa vertailuainehistoa, jonka perustalla ensiksi ryhdymme tarkastamaan noiden seitsemän jumalan alkuperää ja sen jälkeen niiden suhdetta maailmanjärjestykseen.
Seitsenlukuinen jumalaparvi on hyvin yleinen keski- ja pohjois-Aasiassa. Sellaisen tuntevat kirgisit ja läntiset tatariheimot uskoen näiden jumalien asuvan taivaassa. Altain, tatarien tarustossa puhutaan seitsemästä Kudai ('jumala') nimisestä olennosta, jotka sijoitetaan taivaan kolmannessa kerroksessa olevalle Sürö ('majesteetti')-vuorelle. Jakutit nimittävät tätä seitsemän jumalan parvea, jonka he sanovat muodostavan ylijumalan Ai-tojonin ('Luojaherran') seurueen Sättä-kürö-dzüsägäi-ai (sättä = 7); näiden uskotaan olevan hevosten suojelushaltioita ja niille uhrataan kevätjuhlissa kaatamalla kumissia tuleen. Toisin paikoin näitä ryhmähaltioita sanotaan "Ylijumalan pojiksi". Eräät Altain heimot osaavat luetella Ulgenin "seitsemän pojan" nimetkin: Jashigan, Ivarshit, Bakhtagan, Kara, Kushkan, Kanym ja Jaik. Näihin nimiin ei kuitenkaan voi paljoakaan perustaa, ne kun eri seuduilla suuresti vaihtelevat. Yhtä hämäriä kuin nämä nimitykset ovat tähän jumalasarjaan kuuluvien olentojen toimialat. Lebed-tatarien vastaavassa luettelossa Kanym esiintyy Ulgenin puolisona. Kara ('musta'), myös Kara-kan on viimeksimainittujen tiedonannon mukaan luopunut isästään ja valinnut taivaan valoisien asuntojen asemasta manalan pimeiköt omakseen. Jaik eli Jaik-kan on jonkinlainen vedenpaisumuksen ruhtinas, Nooan tapainen; sille uhrataan keväisin valkoinen lammas korkealla vuorella, myös shamanimenojen aikana rukoillaan häntä, jotta hän johdattaisi tietäjän Ulgenin luo. Sitäpaitsi hänet kutsutaan asunnonpuhdistajaisiin, mitkä toimitetaan 40:tenä päivänä kuoleman jälkeen. Hän on näet tällöin kodistaan eroavien, Tuonelaan poistuvien sielujen saattomies.
Nimiä ovat taivaan jumalan seitsemälle "pojalle" keksineet myös vogulit ja ostjakit, vaikka ne enimmäkseen ovat omien maanpäällisten aluehaltiain nimityksiä. Vogulien "jumalanpoikien" luetteloon sisältyy Gondattin mukaan seuraavat haltiat: Pelymin jumala, Obinlatvan jumala, Pyhä Uralin ukko, Autjoen ruhtinas, Pikku-Obin jumala, Sosvan-keskuksen jumala ja 'Maailmaa-katsova-mies'. Munkácsin Sygvalta saamissa tiedoissa luetellaan: Pelymin jumala, Tek-kylän ukko, Lozvaveden pyhä ruhtinas, Sosvan keskuksen jumala, Pikku-Obin jumala, Lopmuskylän ukko ja 'Maailmaa-katsova-mies'. Vertailun vuoksi mainittakoon vielä seuraava Tremjuganin ostjakkien luettelo: Kin-lungk ('taudin haltia') 'Metsäneläimiä-jakava-mies', Nälkähaltia, Obin ukko, Mosemin ukko, Kuullos-ojelmuksen ukko ja taivaanjumalan "nuorin poika" Kan-iki ('ruhtinas-ukko'). Taivaassa asuva haltia on tässä ostjakkien luettelossa ainakin 'Metsäneläimiä-jakava-mies', jolta rukoillaan metsänriistaa, ja jolle, kuten taivaallisille haltioille ainakin, on uhrattava valkea uhriteuras. Enimmän huomiota herättää kuitenkin jumalan "nuorin poika" ja äiti jumalattaren lempilapsi, vogulien 'Maailmaa-katsova mies', joka on sama olento kuin ostjakkien Kan-iki. Viimeksimainittu, johon liittyy mitä erilaisimpia taruja, ei varmaankaan ole alkuaan jugralaisten jumala.
Oikeastaan emme siis ole vielä päässeet sen pitemmälle kuin että seitsenlukuinen jumalasarja, jonka yksityiset jäsenet ovat hämärän peitossa, on monella taholla tullut todetuksi.
Enemmän valoa näiden alkuperään luo Vasjuganin ostjakkien taivaankuva, jonka shamanit "sielunsa silmillä" ovat itse nähneet ja jota he matkalauluissaan selostavat. Niiden mukaan on taivas seitsenkerroksinen, joista ylimmässä asuu itse ylijumala, Num-torem ja alemmissa hänen poikansa. Näitä taivaankerrosten asukkaita nimitetään myös tatareilta lainatuilla nimillä torem-talmas ('taivaan tulkki', talmas tat. tolmats) tai torem karevel ('taivaan vartia', karevel tat. karavel). Kunkin yksityisen tulkin nimeä ei kansa tunne eikä niiden toimistakaan kyetä selkoa tekemään, mutta niiden uskotaan asuvan yksi kussakin taivaankerroksessa. Karjalainen sanoo ostjakkien nimittävän niitä vain kunkin saaman uhrin mukaisesti, 1. 'Nuoli-uhrinen-torem' saa minne tahansa ilmaan ammutun nuolen, 2. 'Vaatteus-uhrinen-torem' valkeasta mitkalista tehdyn kauhtanan, joka metsälle mentäessä ripustetaan johonkin erämetsän koivuun, 3. 'Sopuli-uhrinen-torem', sopulinnahkan, jota säilytetään metsäretkelle mukaanotettavassa laatikossa, 4. 'Kuppi-uhrinen-torem', sen kunniaksi säilytetään tinakuppi talousaitassa, 5. 'Sarvipeura-uhrinen-torem', sille ripustetaan erämetsän koivuun kaadetun peuran nahka sarvineen ja kavioilleen. Tämän haltian uskotaan laskevan metsänriistaa ja veden viljaa maahan ihmisten saatavaksi ja on sama olento kuin ennenmainittu 'Metsäneläimiä-jakava-mies'. 6:tena mainitaan venäläinen pyhimys Nikolai-Ihmeidentekijä, Mikola-torem, vesillä kulkijain suojeluspyhä, jolle ostjakit ripustavat uhriksi näädännahkan talousaittaansa.
Kuten Karjalainen huomauttaa, ei tämä karevel-laitos ole ostjakeilla kotoperäinen, vaan heille saapunut lähinnä tatareilta. Ikävä kyllä, ei meillä ole riittävästi tietoja sen tatariheimon pakanuuden aikaisista uskomuksista, joka maantieteellisesti on ollut ugrilaisia lähinnä ja jolta nämä ovat omaksuneet paljon mielenkiintoista kulttuuriperintöä, mutta etäämpänä elävillä vielä esi-isiensä uskon säilyttäneillä heimoilla me tapaamme ostjakkien karevel-laitosta vastaavan kuvittelun, mikä ilmenee siinä, että ylijumalan "pojat" sijoitetaan kukin erikseen toinen toistaan ylempänä olevaan taivaankerrokseen. Radloff kertoo matkoillaan saaneensa lebed-tatareilta seuraavan näiden taivasta valaisevan selostuksen: "Alkuisä, joka on kaikki luonut, on Kudai Bai-Ylgön; tällä on neljä poikaa: Pyrshak-kan, Tös-kan, Kara-kan ja Suilap. Suilapin poika on Sary-kan, Pyrshak-kanin poika on Kyrgys-kan, sikäläisten tatarien suojelushaltia. Kaikki nämä jumalat Kara-kania lukuunottamatta tuottavat ihmisille onnea. Ne antavat hänelle ruokaa ravinnoksi ja suojelevat häntä vaaroista. Ylimmälle jumalalle, Ylgönille, uhrataan valkoisia hevosia, Pyrshakille ja hänen jälkeläiselleen ruskeita; kaikille jumalille uhrataan sitäpaitsi pellon hedelmiä. Jumalat asuvat taivaassa, joka sikäläisten tatarien käsityksen mukaan sisältää seitsemän kerrosta. Ylimmässä asuu Ylgön ja hänen puolisonsa Kanym, toisessa Pyrshak-kan, kolmannessa Tös-kan, neljännessä Kyrgys-kan, viidennessä Suilap, kuudennessa Sary-kan ja seitsemännessä lähetit, joita jumalat lähettävät ihmisten luo. Kara-kanin ('mustan ruhtinaan') sanotaan luopuneen isästään ja siirtyneen taivaan valoisista asunnoista maan alla oleviin pimeikköihin."
Ymmärrettävää on, ettei tällainen taivaallinen järjestys ole turkkilais-tatarilaisten kansain keksintöä, vaan heillekin muualta vaeltanut. Senvuoksi onkin noiden yksityisten jumalien merkitys itse kansalle perin epäselvä samoinkuin itse seitsensarjan synty. Tutkijalta nuo seitsenkerroksisen taivaan eri kerroksissa ruhtinoivat jumalat eivät kuitenkaan voi alkuperäistä olemustaan salata, ne kun niin ilmeisesti viittaavat babylonilaisten planettijumaliiu, jotka jo kaukaisessa kotimaassaan hallitsivat seitsemää toinen toistaan ylempänä olevaa tähtikehää.
Eräässä toisessa Radloffin muistiinpanemassa kuvauksessa, jossa tosin puhutaan 17:sta taivaankerroksesta, mikä kuitenkin on aivan tilapäinen, erään Altain heimon keskuudessa tavattava muodostus, mainitaan, että aurinko asuu seitsemännessä ja kuu kuudennessa kerroksessa. Tämän mukaan siis aurinko ja kuu hallitsevat kahta päällekkäistä tähtikehää. Seitsemännessä eli samassa kerroksessa kuin aurinko asuu lisäksi muuan kaikkitietävä Mergen-tengere ('tarkka-ampuja-jumala'), joka palauttaa mieleemme ostjakkien Nuoli-uhrisen-toremin. Uskaltaisimmeko ajatella tämän jumalan kuvastavan muinaisbabylonilaisten jousella ampuvaa auringonjumalaa?