Yleisen "viljaemon" rinnalla, joka on kaikkien viljakasvien haltia, on myös olemassa erikoisten viljalajien yksityishaltioita. Olemme jo edellä nimittäneet muutamia sellaisia. Agricola kertoo niitä olleen meidänkin esi-isillämme. Hän mainitsee m.m. rukiin, ohran, kauran ja nauriin haltiat. Virolaisilla oli lisäksi "humalatarhan isäntä" sekä "liinaemo", jota säilytettiin vaatekirstussa, "jotta pellavat menestyisivät".
Paitsi niiden kasvien, joista ihminen tai hänen kotieläimensä saavat ravintonsa, puhuvat luonnonkansat myös päihdyttävien tai muita maagillisia voimia sisältävien kasvien haltioista. Yleensä ei kasvillisuuden haltioille uhrata, jolleivät ne tavalla tai toisella voi ihmistä palvella. Alkeellisella asteella tarkoittavat näet uskonnolliset yhtä hyvin kuin maagillisetkin menot yksinomaan aineellista hyötyä.
Omia etujaan luonnonihminen valvoo myös palvoessaan elottoman luonnon jumalia.
ELOTON LUONTO.
Ihmeellisempi kuin elollisen eläin- ja kasvikunnan sielullistuttaminen on luonnonihmisen taipumus elollistamaan myös häntä ympäröivä eloton luonto. Luonnonilmiöt ja -esineet käsitetään inhimillisesti tajuaviksi, tunteviksi ja tahtoviksi olennoiksi. Täten syntyvät n.s. luonnonjumalat ja -haltiat, joista ensi sijalla on taivaanjumala.
Suomenkielessä on kaksi sanaa, jumala ja Ilmari, jotka kumpikin alkuaan ovat olleet taivaanjumalan nimityksiä. Edellinen merkitsee nykyään jumalaa yleensä, kuten jubmel Lappiin lainattuna, mutta tsheremissin kielessä jumolla on säilynyt vielä sen vanhempi, taivaanjumalan merkitys. Sitäpaitsi tarkoitetaan jumolla nykyiskansan kielessä lisäksi taivasta ja ilmaa, mikä nähtävästi on sanan alkuperäisin merkitys. Esimerkin siitä, miten "taivaanjumala" voi joutua myös jumalaa yleensä merkitsemään, tarjoavat m.m. tshuvassien ja tatarien taivaanjumalat tura ja tängere.
Toinen suomalainen nimi, Ilmari, johtuu "ilma" sanasta, joka alkuaan merkitsee sekä ilmaa että taivasta. Meidän Ilmari esiintyy votjakkien kielessä inmar muodossa. Mutta näillä on myös suomalaista "ilma" sanaa vastaava in(m) taivaanjumalaa merkitsevänä. Sama sana on lisäksi syrjänien jen ja ostjakkien ilem eli item. Samojedit nimittävät sekä taivasta että taivaanjumalaa numiksi.
Taivaanjumalaa ei ole tuntenut ainoastaan suomensuku. Sellainen oli m.m. roomalaisten Juppiter, kreikkalaisten Zeus, germanien Ziu eli Tyr ja kiinalaisten Tien. Myös hyvin alhaisella kehitysasteella olevilla kansoilla, kuten Austraalian alkuasukkailla, on jumalistossaan muuan yksikseen oleva, etäinen ja ylhäinen jumaluusolento, jonka puoleen ei rukouksin eikä uhrein käännytä. Vaikkakaan sitä nykyiskielissä ei nimitetä taivaaksi, ei uskonnontutkija kuitenkaan jää epätietoiseksi siitä, ettei tämä jumala ole ajattelun tulos, vaan ilmeisesti palautuu luonnon mahtavimpaan elollistettuun ilmiöön. Samaa jumalasukua ovat intiaanien hämäräpiirteiset ylhäällä asuvat "suuret henget eli voimat". Afrikan neekerikin tietää, että "missä taivas on, siellä on jumala".
Kun tämä korkein jumaluus alkuaan on aistimin havaittavan taivaan herättämä mielikuva, ei ole kumma, että se yleensä esiintyy hyvin hämäräpiirteisenä. Tavallisin määre, minkä taivaanjumala saa rukouksissa, on "korkea" tai "suuri", mitkä hyvin sopivat itse taivaalle. Herodotos sanoo muinaispersialaisten palvoneen "koko taivaan piiriä". Valaiseva on myös seuraava Pawnee-intiaanin antama kuvaus: "Valkoinen mies puhuu taivaallisesta Isästä; me sanomme Tirawa-atius, ylhäinen isä, mutta me emme ajattele Tirawaa henkilöksi. Me ajattelemme Tirawan olevan kaikessa, ikäänkuin voiman, joka on tehnyt ja pudottaa ylhäältä alas kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Minkä kaltainen tuo ylhäinen voima, Tirawa-atius on, ei kukaan tiedä, ei kukaan ole ollut siellä." Muuan vanha tieto kertoo samojedeista, etteivät nämä koskaan tee kuvaa num-haltiastaan "syystä, etteivät tiedä, miten hänet kuvaisivat".
Pääasiallisesti kansanrunoudessa taivaanjumala esiintyy ihmisenkaltaisena olentona. Tsheremissit tietävät kertoa, että hänellä on taivaassa asunto. Niinkuin ihminen täällä alhaalla harjoittaa hänkin maanviljelystä, hänellä on vihreät vainiot ja paljon kaunista karjaa. Onpa hänellä mehiläisiäkin kuten ainakin hyvällä tsheremissitalokkaalla. Samoinkuin mahtavalla maallisella hallitsijalla on ostjakkien taivaanjumalalla, joka asuu ylimmässä taivaan kerroksessa, talossa, jossa loistaa kultaa, hohtaa hopeaa, paljon apulaishenkiä, lähettiläitä ja kirjureita. Varsinkin itämaisten kansojen taivaanjumalaa ympäröi suuri taivaallinen hovijoukko.