Suurimman mahdin ja pyhyyden kaikista ihmiskäden valmistamista esineistä saavat ne aseet, joita käytetään määrätyissä maagillisissa tiloissa ja toiminnoissa.
TILOJEN JA TOIMINTOJEN HALTIAT.
Väkiuskoa kuvaillessamme olemme huomauttaneet, miten luonnonihminen määrätyissä maagillisissa tiloissa ja toiminnoissa näkee salaperäisiä, sielullisia voimia. Kun kerran luonnon ilmiöt ja esineet ovat saaneet haltiansa, ruvetaan näitä maagillisia voimiakin personoimaan. Siten syntyvät sellaiset haltiat kuin sairauden-, sodan- ja synnytyksenhaltiat.
Yleisimpiä sairaudenhaitioita ovat tarttuvien tautien haltiat. Sellaisia ovat meidänkin maassamme tunnetut ruton, rokon, koleran ja kuumeen haltiat. Ostjakeilla on lisäksi vilutaudin, syyhyn, syfiliksen, hulluuden, yskän, nälän y.m. haltioita. Samanlaisia sairaudenhaltioita tavataan muillakin luonnonkansoilla. Toisinaan nämä saattavat pukeutua näkyvään, ihmistä tai eläintä muistuttavaan muotoon. Kun jokin paha taudinhaltia saapuu kylään, piilottautuvat ihmiset tai naamioivat itsensä, jottei taudinhenki heitä keksisi. Usein pidetään välttämättömänä lepytellä sitä uhraamalla jotakin.
Esimerkkinä siitä, miten persoonattomasta väestä eli voimasta voi kehittyä persoonallinen haltia, mainittakoon Europassa entisaikaan yleisesti tunnettu puolipäivänjumalatar.
Olemme jo kertoneet, että useat Volgan kansat pitävät keskikesän kuuminta aikaa vaarallisena eli "vihaisena aikana". Se liittyy tavallisesti rukiinkukkimisaikaan. Tällöin on monenlaisia töitä kartettava, varsinkin kaikkia likaisia ja hajua aikaansaavia töitä. Votjakit sanovat, ettei tällöin mitenkään sovi pestä tahraantuneita vaatteita, ei kylpeä eikä ammentaa vettä likaisin ämpärein tai nokisin padoin. Tsheremissien ja tshuvassien mielestä on sopimatonta ja kiellettyä paitsi poukkujen ja astiain pesemistä myös lankojen värjääminen, tervan polttaminen ja lannan vetäminen pellolle. Mutta monia muunkinlaisia toimia tulee karttaa: ei saa rakentaa, ei kaivaa maata, ei kitkeä kukkia, ei niittää heinää, ei kalastaa, ei hämmentää vettä eikä meluta sen läheisyydessä. Onpa räikeävärisiin vaatteisiinkin pukeutuminen kielletty.
Erikoisesti koskevat nämä varovaisuustoimenpiteet keskipäivän aikaa. Eräs votjakkien uskomusten muistiinpanija sanookin, että "vihainen aika" on "puolipäivän jumala", joka vallitsee vain puolipäivän aikana kesäkuusta heinäkuuhun. Rangaistuksena mainittujen tapojen laiminlyömisestä tulee tauti, viljaa vahingoittava ukkosilma tahi rae- ja rankkasade.
Volgan vierasheimoisilla kansoilla on itse ajanjakso sinänsä taikauskoisen huomion esineenä, ilman että sen yhteydessä muistellaan tai palvotaan mitään erikoista haltiaa. Syrjänit sitävastoin noudattavat samanlaista varovaisuutta, jotteivät suututtaisi Pölösnitsa -nimistä haltiaa, joka oleskelee rukiissa. Ruiskukkaakin he nimittävät "Pölösnitsan silmäksi". Syrjänit eivät kuitenkaan näytä itse personoineen tätä "aikaa", vaan ovat lainanneet jumalansa venäläisiltä. Pölösnitsa on näet sama sana kuin venäläinen Poludnitsa ("puolipäivänhaltiatar").
Puolipäivänhaltiatar on kaikkien slaavilaisten kansojen tuntema. Jaroslavin läänissä Poludnitsa on kaunis, korkeakasvuinen, valkoiseen puettu neito. Kesällä viljankorjuun aikana se kulkee ruispellon pientarella; sitä, joka puolipäivän aikana tekee työtä, se tarttuu päähän ja alkaa kiertää. Pieniä lapsia se houkuttelee ruispeltoon ja saattaa ne harhailemaan siellä kauan aikaa. Siperian venäläiset kuvittelevat sitä pahaksi ryysyiseksi akaksi, jolla lapsia peloitellaan. Tshekkiläisillä se on metsäneukko, joka lähtee liikkeelle puolipäivän aikana. Kuljeksien ympäri metsissä ja pelloilla se anastaa pienokaisia tai "vaihtaa" ne. Puolalaisten puolipäivänhaltia häiritsee ihmisiä keskipäivän aikana kaikkialla ulkotöissä.
Mainittu taikausko ei rajoitu vain itä-europpalaisiin kansoihin, myös germanit ja kelttiläiset ovat tunteneet "puolipäivä-emon". Samoin ovat tämän haltian tunteneet antiikin sekä Itämaiden kulttuurikansat. Vieläpä niinkin kaukaa kuin Japanista tapaamme tämän haltian.