Jessen kuvailee uhrintoimittajan pukua vielä yksityiskohtaisemmin: "Uhripappi oli silloin parhaisiin vaatteisiinsa puettu, hänellä oli oikeassa käsivarressaan vaskiketju ja vyö oli sidottu hänen vasemman olkapäänsä yli oikean kainalon alitse kuin ritarinauha. Jos saivo-neidalle tahi 'akoille' oli uhrattava, oli hänellä vielä valkoinen liinahattu päässään lukuunottamatta tavanmukaista valkoista liinapukua".
Jessenin tiedonannosta voi siis päättää, että uhripapin puku oli erilainen riippuen siitä, uhrattiinko mies- vai naispuolisille jumalille. Naisjumalillekaan ei naisten sopinut uhrata, mutta silti piti uhraajan puvun muistuttaa naisen pukua. Senvuoksi varmaankin oli uhripapilla naisen päähine. Olsen tietää mainita, että liinahuntu oli sidottava myös uhriteuraan päähän, kun tämä vaimon onnellisen synnytyksen jälkeen kokonaisena kuopattiin maahan. Tästä voinee päättää, että Jessen yllämainituilla "akoilla" tarkoittaa juuri synnytyksen jumalattaria.
Tämä rajoitetulla alueella käytetty uhriasu kukkaseppeleineen herätti jo lähetyssaarnaajien huomiota. Randulf vertaa sitä syystä roomalaisten uhripappien pukuihin. Suomensukuisten kansain menoista emme löydä sille vertauskohtaa, eikä se saata olla Lapissa omaperäinen, sillä epäilemättä ilmenee tässä kehittyneempi kulttuuri, kuin minkä lappalaiset ovat saattaneet luoda. Vaskiketjua, jota noidan kerrotaan pitäneen käsivarressaan, Olrik vertaa Skandinavien alttarin pyhään renkaaseen, jota uhripappi uhritilaisuudessa piti käsivarressaan. Eteläisistä sivistysmaista saapunut kulttuurivirtaus näyttää siis Skandinavien välityksellä ulottuneen Lapin tuntureille asti. Vyö, jonka Jessen sanoo muistuttavan ritarinauhaa, saa selityksensä seuraavasta J. Kildalin muistiinpanosta: "noita, joka uhrin toimittaa, riisuu vyön yltään nöyryyden osoitukseksi ja ripustaa sen hartioilleen". Uhritoimituksen edellä tuli noidan paastota sekä pestä ja puhdistaa koko ruumiinsa. Venäjänkin lappalaisten keskuudessa oli uhrintoimittajien tapana aina peseytyä sekä pukeutua uuteen pukuun pyhään toimitukseen ryhtyessään.
Onko lappalaisella tietäjällä siperialaisen shamanin tavalla ollut erikoinen noidan puku myös loitsiessaan, siitä ei ole tietoja olemassa. Ainoastaan muutamia viittauksia on, joiden perustuksella saattaa jotakin olettaa. Suomen lappalaisten kesken kerrotaan näet, että noidan pään piti olla peitossa, josta saattanee päättää, että hänellä aikoinaan oli jonkinlainen kasvoja verhoava päähine. Venäjän Lapissa puhutaan lisäksi jonkinlaisesta "noidan vyöstä". Shatkov sanoo sen olleen noin korttelin levyisen nahkavyön, joka oli päällystetty kolmella erivärisellä verkakaistaleella; ylimäinen oli keltainen, keskimäinen punainen, alin musta. Vyö oli vielä helmikoristeilla ja kolmella vaskirenkaalla varustettu. Nukkumaan asettuessaan tietäjä puki vyön ylleen uskoen unessa saavansa tietää sairaan kohtalon. Mainitun vyön pitäminen tiedustelutilaisuudessa sotii kuitenkin läntisten lappalaisten käsitystä vastaan, että noidan, vieläpä hänen apulaistensakin tuli riisua vyönsä loitsimisen ajaksi, ilmeisesti jottei se estäisi sielun irtautumista ruumiista. Vanhinkaan lappalaisten loitsimista kuvaileva tieto 1200-luvulta ei tiedä mainita mitään erikoisesta noidan puvusta.
Lappalaisten noita-usko, joka läheisesti liittyy heidän käsityksiinsä sielusta ja vainajista, on heidän muinaisuskontonsa "pääkappale".
Vainajien ja noitien merkitystä lappalaisten yhteiskuntaelämässä Olsen kuvailee kaunopuheisesti sanoessaan, että manalaiset, joiden asunnot, elintavat, puvut ja kieli ovat aivan samat kuin maanpäällisten lappalaisten, "käskevät heitä pitämään juuri semmoisia asuntoja, menoja ja tapoja, pukukuoseja ja tätä kieltä ynnä muuta näkemäänsä, velvoittaen siihen etenkin noitia, joiden tulee muita opettaa ja kurinpidolla kasvattaa; puhuvat heidän kanssaan lappia ja varoittavat heitä, etteivät mitään muuta kieltä viljelisi kuin lappia, se kun on kielistä paras, jota heidän jumalansa käyttävät ja jota heidän esi-isänsä ovat käyttäneet ja jonka heidän ensimäinen noitansa ja haltiakansa ynnä muut muinaiset ovat muodostaneet; jos he nimittäin tahtovat kauan ja hyvin elää, menestyä elinkeinoissaan sekä itsensä ja elukkansa terveinä säilyttää."