Kuten luonnollista on etevällä tietäjällä monesti suuri vaikutusvalta kansalaistensa keskuudessa. Hänen sanojansa noudatetaan tarkoin. Esimerkkinä siitä mainitsee Jelabuzhskij tapauksen, jolloin tuno loitsittuaan lausui eräälle talolliselle: "jos tahdot rikastua, on sinun aluksi poltettava kotisi" ja tämä meni heti ja sytytti tupansa, jonka takia vielä kymmenen naapuritaloakin joutui tulen uhriksi.
Että votjakkien veljeskansallakin, syrjäneillä, on ollut aikoinaan "loveen" lankeavat tietäjänsä, ilmenee selvästi muutamista pyhän Tapanin elämäkerrassa olevista tiedonannoista, joissa heidän kerrotaan uskovan "sinä päivänä ja sillä hetkellä" saavansa tiedot siitä, "mitä tapahtuu kaukaisessa seudussa, toisessa kaupungissa, yhdeksännessä maassa". Tietäjät voivat myös laskea jumalansa valloilleen ja siten tuottaa ihmisille tuhoja. Manauksilla ja taioilla he voivat aikaansaada "taudinväänteitä, tuskia ja poltteita". Syrjänienkään suurnoitaa eivät elementit, kuten vesi ja tuli, saattaneet vahingoittaa.
Vanhalla permalaisella noidalla näyttää olleen huomattava sija yhteiskunnallisessakin elämässä. Pam, joka pyhän Tapanin toimintakautena oli Permissä "kuuluisa noita, velhojen päämies, loitsijoiden vanhin", ei ollut kansansa johtaja ainoastaan uskonnollisissa, vaan myös maallisissa asioissa. Nimenomaan sanotaan, että hän oli Permin maassa "opettaja ja johtaja". Hän näyttää toimineen myös sotapäällikkönä ja tuomarina, vieläpä kuolemantuomioita on hänellä ollut valta langettaa. Innokkaana isiltä perityn katsantokannan ja kansallisten tapojen puolustajana Pam on harvoja Suomensuvun pakanuudenajan sankareita, jotka ovat jättäneet nimensä aikakirjoihin.
Paitsi varsinaista noitaa, tunoa, on votjakeilla ollut vielä muita vähempiä tietäjiä, joita he nimittävät nimellä pel'l'askis ("puhaltaja"). Ne voivat olla joko mies- tai naispuolisia, sekä nuoria että vanhoja. Samoin kuin tunon etsitään näidenkin apua monissa eri tarpeissa, kuten varkauden, sairauden y.m. vastoinkäymisten kohdatessa. Ennen kaikkea pel'l'askis on puoskari, joka parantaa sairaita kansanomaisilla lääkitsemiskeinoilla, mutta varsinkin loitsujen lukeminen on hänen erikoisalansa. Hänen omituisen nimensä selitetään johtuvan siitä, että hän ikäänkuin puhaltaa loitsun sanat sairaan ruumiiseen. Yleisimmin parantaa pel'l'askis vain ulkonaisia vammoja, henkien lähettämiä vitsauksia hän ei voi poistaa senvuoksi, ettei hän, kuten tuno, ole yhteydessä henkimaailman kanssa. Buch huomauttaa, että kaiken, mitä pel'l'askis saa aikaan, voi tunokin toimittaa, mutta ei päin vastoin.
Samoin kuin naapurikansain, venäläisten, tshuvassien ja tsheremissien on votjakkienkin loitsujen ( pel'l'an ) läpikäypänä tunnusmerkkinä mahdottomien asiain luetteleminen. Osoitteeksi esitettäköön eräs Wichmannin muistiinkirjoittama loitsu "ihmisen turmelemista vastaan":
Jos hänessä on miestä Inmarin salamaa pää pystyssä vastaanseisomaan, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä lapsillaan täyttämään keisarin kassaholvit, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä auringon ja kuun kulkua takaperin kääntämään, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä myllynpadon vettä vasten virtaa juoksuttamaan, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen.
Niin hyvin tuno kuin pel'l'askis saattavat käyttää valtaansa paitsi kanssaihmisten hyödyksi myös heidän vahingokseen. Uskovatpa votjakit olevan erityisiä henkilöitä, jotka käyttävät valtaansa yksinomaan muiden turmioksi. Niitä he nimittävät vedin eli vedin-murt, joiden yleisin liikkumisaika on pääsiäisen tienoo. Joskus muulloinkin ne kulkevat kissan tai koiran muodossa votjakkikylissä pahaa tekemässä. Viimeksimainittu taikausko, joka on tunnettu myös syrjänien kesken, näyttää velhon nimestä (ven. vedun) päättäen tulleen permalaisille venäläisten taholta.
Hävittäessään Permansuvun pakanallisia käsityksiä ja menoja on venäläisillä lähetyssaarnaajilla Pyhän Tapanin ajoista asti ollut suurin vastus juuri tietäjistä, jotka kansallisen perintätiedon kannattajina ja esi-isien uskon innokkaina puoltajina ovat sitkeämmin kuin muut taistelleet uuden ajan virtauksia vastaan. Heidän katsantokantansa kuvastuu erään votjakkivanhuksen sanoissa, jotka Pervuhin mainitsee: "Jumala on yksi, mutta ihmiset palvovat häntä eri tavalla; jokaisella kansalla on oma uskontonsa, samoin kuin jokaisella puulla on omat lehtensä".