Voittokulut Ozmánin
Hurjan kauhuksemme
Kaikui kyllä useinkin
Haudoill' urhojemme.
Usein poikas povehes,
Armas maani, syöksi,
Rikoksista lapsies
Päiväs muuttui yöksi.
Vainon miekka piilevä
Uhkaa, valmis murhaan;
Hälle isänmaansa tää
Suojaa tarjos turhaan.
Vuoret laaksot tulvallaan
Huuhtoo kansan veri,
Kaikkialla yli maan
Lieskoo liekkimeri.
Miss' on ennen liidellyt
Riemua ja rauhaa,
Siellä tuska itkee nyt,
Kuolonparku pauhaa.
Ah, ei vihma hurmehen
Vapautta tuota,
Orjuudessa orpojen
Kyynel vielä vuotaa.
Armon Herra laupias,
Muista Magyar-kansaa!
Tuskan alla voimallas
Ollos turvanansa.
Riemun hetket, suosio
Suo jo kärsineille;
Rangaistuksen aika jo
Kyllin riittää meille!
[1] Bendeguz, hunnien kuningas, Attilan isä.
VAPAUS JA LEMPI.
(Petöfi.)
Vapaus ja lempi!
Kump' on herttaisempi?
Lemmelleni uhrajaisin
Henken' iki,
Vapauspa uhriks saisi
Lempeniki.
ELÄMÄ, KUOLEMA.
(Petöfi.)