Päivä nousee, koittarelta
Ruusut kohta kelmenee,
Viidassa jo siivekkäisen
Lauman laulut kaikuilee.
Niityn kukat kainostellen
Uinailuistaan heräjää,
Lammen tyyntä kuvastinta
Tuulonen jo röyheltää:
Hymyhuulin Liisa karjaa
Laitumelle saattelee,
Lehmät ammuu, härkä mylvii,
Karjan kellot kilisee.
Perttu kujan suussa yksin
Rallatellen laulelee,
Tuolle Liisa ohi mennen
Lempeästi myhäilee.
Hälle Perttu silmää iskee:
»AamU-muiskun annat kai?»
Ilkkuellen Liisa vastaa:
»Sulle muiskun! Vielä vai!» —
»Muisku mulle, muuten en mä
Sua päästä luotani! —»
Nopsana kuin tuulen henki
Liisa ohi kiitävi.
Lehmät ammuu, härkä mylvii,
Liisa yksin myhäjää.
Muiskutappa tällä erää
Perttu kujan suuhun jää. —
MORSIAN.
Hän kangasta helskytellen
Nyt kutovi uutteraan
Ja kultainen kihlasormus
Hänen kiiltävi sormessaan,
Ja niidet ne nousee, laskee
Ja sukkula suihkailee,
Jalat tanssivi polkusilla
Ja loimet ne lyhenee.
Vaan kalpeus poskipäillä
On kutoissa morsion,
Ja silmässä luonti, tuike
Niin outo ja kumma on.
Mut sukkula kiirein lentää
Ja neitonen myhäjää,
Ja kutrien kultalaineet
Ne harteilla läikkyää.